Heipparallaa! Joo-o taas on kulunut monta viikkoa edellisestä kirjotuksesta, varmaankin jo yli kuukausi. Aikaa ei vaan riitä kaikkeen. Nyt kun on koeviikot, niin voi käyttää tätä aikaa kirjottamiseen lukemisen sijaan. Fiksu ratkaisu!

Helmi raukka on ihan näreissään talven tulosta. Se toivoo että aina olisi kesä! Aamuisin Helmi katoaa jonnekin ruoan jälkeen ja sitä joutuu huutelemaan kymmenen kertaa ennenkun rouva suostuu tulemaan ulos. Lopulta Helmi köpöttelee eteiseen hyvin nöyränä.. Ulkona tassut on jo nyt jäässä. Mitäköhän sitten kun lämpötila on -20? Onni taas puolestaan nauttii Helminkin puolesta. Se on heti ensimmäisenä hinkumassa ulos ja ulkona alkaa sellainen riehka että! Hihnaa revitään ja juostaan edestakasin ja peuhataan lumipenkoissa. En tiedä mistä tuo koiruus löytää kaiken energian. Sitten noitten kahden kanssa menee ihan mahdottomaksi kun hihnat on solmussa. Välillä ei tiedä itkeäkkö vai nauraa:) Koirien ohitus menee jo vähän paremmin. Suurin osa pystytään ohittamaan ilman rähnöitä, mutta niitäkin löytyy ketkä on Onnin mielestä kamalia. Äitin kanssa ollaan yritetty selvittää, mistä tuo johtuu. Ollaan tultu siihen tulokseen, että Onni on niin epävarma itsestään, että sen on haukuttava muille. Ikinä nuo rähinät ei ole olleet mitenkään hampaat irveessä, vaan ehkä vähän korkeemman puoleista haukkua. Pentuna Onni sai moikata ihan kaikkia koiria, eli ehkä sille ei ole tullut sellaista turvaa meistä ihmisistä. Olisi pitänyt olla ne tietyt koirakaverit ja muita ei sitten olisi menty moikkaamaan. Aina sitä oppii uutta näistä koirista, ehkä vähän liian myöhään..(: Tavoite on kuitenkin pysynyt ennallaan. Nyt vaan kierretään ehkä vähän pidemmän kaavan kautta. Ärsyttävää tuo epävarmuus ulkona, kun kotona Onni on maailman hellyyttävin koira. Se jaksaa leikkiä ja touhata. Ja nukkuessa se tuhisee suloisesti. Ehkä joku päivä siitä vielä tulee samanlainen kuin Helmi. Hemu voi olla missä vaan ihan miten vaan ja antaa kaikkien kopeloida sitä ihan vapaasti. Helmi on kuitenkin aika tasapaksu koira. Se vaan on ja on ihan tyytyväinen elämään(:

Agitreeneissä ei olla nyt oltu kolmeen viikkoon. Aina on sattunut jotain tielle ja tänään Purinalla oli jotkut kisat niin treenit oli peruttu. Ensi viikolla taas päästään. Onnin kanssa ollaan nyt nollattu ihan kokonaan. Agilitya on turha yrittää, kun tytöt ja muut urokset vie Onnin huomion. Nyt tehdään naksutuksia vaan hallin reunalla ja yritetään pitää kivaa. Hihnasta ei irti mennä ennenkun olen ihan varma, että Onni on hanskassa. Nyt se ei sitä vielä ole. Tuntuu että tuo murkkuikä kestää Onnilla vielä pitkään ja hartaasti. Viime treeneissä tehtiin rengasta, hyppyä ja puomia hihnassa hirveän leikin kassa ja Onnilla oli hauskaa! Kova hinku olisi päästä tekemään rataa, mutta en viitsi turhaan lähteä sähläilemään tuon kanssa.

Helmin kortisoonin loppumisesta on nyt joku puolitoista kuukautta. Sen jälkeen on ollut yksi korvatulehdus. Ne samat oireet kuin ennen lääkityksen aloittamista on tullut takaisin. Enää ei viitsi antaa mitään valmistuotteita. Kuten Onnille syötetään nameina frolicceja, niin niistä Helmille tulee kutinoita korviin. Kortisooni peitti kaikki tulehdukset. Helmi raukan turkki on ihan räjähtänyt! Se meni huonoon kuntoon viime talvena leikkauksen jälkeen. Sieltä leikellään aina hirveitä takkupalleroita pois kerran kuussa. Karva on kyllä iha hamppua. Onnin turkki on ihan eri laatua. Kesällä olisi kiva leikata Helmille kesäturkki. Vähän ottaa niitä roikkuvia mahanaluskarvoja pois, ettei takkuja tulisi niin paljon.

Seuraavaa blogimerkintää saattaa taas joutua odottelemaan pitkään. Yritän tulla kirjottelemaan jotain, mutta eipä tässä mitään erikoista tapahdu varmaankaan lähiaikoina:)