Tällä viikolla on koirat saanut nauttia taas kun minä olen ollut lomalla koko viikon. Lenkit on ainakin ollut pidempiä kuin yleensä, varsinkin ne aamulenkit. Helmi on ollut normaalia iloisemmalla ja suopeammalla päällä, toisin kuin Onni on sitten koetellut ainakin minun hermojani oikein kunnolla murkkuilullaan. Luulisin, että tämä on nyt sitä pahinta murkkuaikaa. Ainakin toivon mukaan pahempaa ei ole luvassa. Tokossa kaikki menee nappiin, mutta agilityssa Onnin mieli on vähän ulapalla.

Keskiviikkona oltiin tokotreeneissä. Bussimatka sujui tosi kivasti! Onni oli molemmat bussimatkat lattialla nätisti. Vielä takasin tullessa bussi oli ihan tupaten täynnä, tietenkin ruuhka-aika, mutta Onni istui tosi kivasti vain minun jalkojen välissä. Itse tokossa aluksi Onnia kiinnosti tosi paljon hajut, mutta nopsasti se tajusi, että kannattaa kuunnella että saa namia. Loppuaika sujuikin tosi hyvin. Liikkeestä maahanmeno sujui hirveän hyvin. Sitä tehtiin ekan kerran ja Onni pystyi ihan oma-aloitteisesti menemään maahan. Vauhti nyt oli mitä oli, mutta kuitenkin:)

Agilityssa tänään oltiin vain Tainan ja Leevin + kotijoukkojen kanssa. Meiltäpäin isä halusi lähteä kokeilemaan agiliitoa ja pääsikin Helmin kanssa kokeilemaan. Minä ohjailin sitten pelkästään Onnia. Niin se meidän agility oli aika vaisua. Onni merkkasi kolme kertaa halliin ja kerran karkasi Leevin luokse haukkumaan. Leluista se ei innostunut yhtään ja hajut oli hirveän hyviä. Aika haastavaa oli tästä kehitellä hyvät agilitytreenit. Kaiken kruunuksi poika päätti luokata itsensä. Se koheloidessaan juoksi puomille ja takajalka lipesi. Se tapahtui noin puolessa välissä treenejä ja siinä sitten linkatessa meni koko loppuaika. Otettiin sitten vain paikallamakuu treenejä ja vähän seuraamista loppuajasta, kun ei kipeällä jalalla viitsi juoksuttaa. Nyt illalla kaikki on taas hyvin:) Saatiin kuitenkin tehtyä paria hyvää rataa, puomi-hyppy-hyppy-putki ja muuri-pussi-rengas-puomi-hyppy-hyppy. Namipalkalla Onni menee kyllä tosi nätisti, mutta vauhti ei ole todellakaan sitä samaa mitä lelujen kanssa saa aikaan. Aika jännä, että lelut ei enää kiinnostanut, sillä ne on aina kiinnostanut ja innostanut Onnia. Kotona lelut kelpaa kyllä mainiosti, mutta treeneissä jotenkin Onni stressaa vähän liikaa. Toivottavasti koikkeriagilityssa kaikki menisi hyvin!

Näyttelykoulutukseen meinattiin mennä, mutta rupesin miettimään että viisi tuntia on Onnille varmaan liian pitkä aika. En usko että siitä tulee hyvää kokonaisuutta, kun poika väsyy ja turhaantuu. Lahden näyttelyyn me ei päästä, kun olen itse sillon töissä PetExpon agilitykisoissa koko viikonlopun. Seuraavaksi siis Aptukseen.