Hellepäiviä

Taas on edellisestä kirjoituksesta aikaa.. Tällä helteellä tekee vaan mieli tehdä jotain muuta:) Koirilla on ollut melkoista hiljaiseloa nyt helteiden aikaan. Ei ole kumpikaan oikein jaksanut tehdä mitään. Rötkylät vaan makoilee pihalla ja välillä käydään lenkillä. Huomenna kuitenkin tämä loppuu ja sateet tulee niskaan.. Ei sekään koirista kivaa ole, taitaa suomen kesä olla liian hankala meidän koikkereille.

Onni on löytänyt uuden harrastuksen ja rakastaa sitä yli kaiken! Nimittäin uiminen. Alkukesästä jo tyydyttiin siihen, ettei kumpikaan meidän koirista ui ei sitten millään. Kuitenkin pari viikkoa sitten olin kalliorannalla ja kokeilin huvikseni heittää keppiä mereen, sinnehän Onni molskahti perässä kun tuli äkki syvää. Siitä lähtien se on uinut ihan vapaaehtoisesti, jopa jos itse menee uimaan niin perässä. JEE! Meillä on uiva koikkeri! On se vaan niin paljon helpotusta kuumiin päiviin, kun 200m päästä kotoa on ranta ja siellä voi pulahtaa aina lenkkiä ennen ja sen päätteeksi. Helmi ei siltikään ui, se menee aina kahlailemaan levämattoihin, mutta polskimaan sitä ei saa muuten kuin viemällä. Onnilla luulen, että innostus lähti siitä kun se tajusi miten uidaan. Ennen sitä pelotti ottaa rannassa sitä "viimeistä askelta" johonkin tyhjään, eikä se tajunnut että se voi uida. Vissiin luuli hukkuvansa, kun pohjaa ei enää tulekkaan vastaan. Nyt kuitenkin on ihan eri ääni kellossa, uimaan oikein hypätään ja molskahdetaan veteen. Ja Onni nauttii elämänsä edestä! Voi sitä raukkaa, kun kylmät ilmat iskee. Sitten on varmasti tylsää Onnilla kun joka päivä ei uida. Uiminen tekisi Helmillekin tosi hyvää! Sen kun pitäisi laihduttaa aika lailla, mutta liika lenkkeily on rasitteeksi nivelille. Mutta jos neiti ei hommasta pidä, niin ei sitten meidän kuningatarta pakoteta. Viimepäivinä on tuullut ihan kamalasti, niin Onni on saanut oikein kuntoilua uidessa aallokossa.

Tänään oltiin Rally-TOKO "kisoissa". Meidän oman seuran leikkimieliset harjoituskisat siis:) Paikalla oli koikkeri ylivoima! Meidän molemmat koissut ja Mizy. Tollereita kaksi ja yksi espis(?). Eli yhteensä kuusi osallistujaa! Huikeeta. Oli tosi kuuma, tai ainakin meidän koirien mielestä. Tuntui ettei muilla ollut yhtään kuuma.. Onni meni radan vähän väsyneesti ja laiskasti eikä paljoa jaksanut minuun katsoa. Vaikka harjoitellessa Onni oli tosi innokas, niin radalla se näytti oikeastaan masentuneelta. Olikohan pisteet ihan oikeat, koska ne oli tosi hyvät:) Päästiin kakkosiksi 93 pisteellä! Jes! Helmi oli sitten jälkeenpäin ja silläkin oli jotain häikkää. Helmi ei näyttänyt väsyneeltä, mutta haistelua oli taas. Aluksi minulla ei ollut namia kädessä, mutta kun otin namia, niin homma rupesi jonkin verran toimimaan. Loppua kohti meni ihan hyvin. Meidän rouva tekee kaiken miten haluaa ja omaan tahtiin. Todella hyvät pisteet Hemunkin kanssa saatiin, vaikka ensin ajattelin että ollaan varmasti vikoja. Oltiin kolmansia 92 pisteellä. Eniten minulle tuli noottia molemmilta koirilta hihnan kireydestä. Tiedän sen ennestäänkin, muttei sitä aina muista. Täytyy muistaa pitää hihna ihan löysällä ensi kerralla. Harmi ettei noita kisoja melkein yhtään, koska laji on tosi hauska eikä siinä oikeastaan tarvitse osata mitään(: Kunhan kontakti koiraan on kunnossa ja koira seuraa namia tai kättä niin kaikki liikkeet saa suoritettua! Ehkä siksi se onkin minusta niin kivaa, kun ei oikeasti tarvitse opetella mitään erikoista.

Riihimäelläkin oltiin koikkereiden erkkarissa Onnin kanssa. Kaikki meni sillälailla putkeen, että juuri ennen reissua auto meni hultoon ja jouduttiin lähteä näyttelyyn julkisilla. Onneksi saatiin juna-asemalta Outilta kyyti. Meiltä jo kestää tunti itse juna-asemalle, että matka kesti yhteensä noin kaksi tuntia. Ei se nyt niin paha ollut. Päivä oli lämmin, mutta varjopaikkojakin löytyi hyvin. Onni vietti suurimman osan ajasta omassa häkissä. Siellä se saa nukkua ja sielä on viileää. Kehässä junnuja oli tietysti 19 eli ihan hirveästi! Odotus oli siis pitkä. Tutkittavana meni tosi hyvin, Onni heilutti häntää tuomarille ja oli oma itsensä. Seisoa tönötti paikallaan tutkittaessa. Tuomari sanoin minulle, että olette vissiin harjoitellut tosi paljon. Minä sitten sanoin, että eipä oikeastaan yhtään, Onni vaan on tuollainen luonteeltaan. Juostessa meni nätisti. Onni ei kyllä ihan tavallinen poikakoira ole, koska hajut ei sitä kehässä kiinnosta yhtään eikä oikeastaan muutenkaan lenkillä niin kamalasti. Hyvä vaan:) Arvostelu oli tosi hyvä ja tuli EH. Eli meidän taival loppui siihen kehissä. Kuitenkin oltiin paikalla melkein koko päivä. Aamulla oltiin aikaisessa, koska minä menin töihin ilmoon ja loppupäivä vietettiin jutellessa koikkeriomistajien kanssa. Oli muuten varmasti kivoin näyttelyreissu ikinä! Kiitos vaan kaikille, järjestäjille myös. Tapahtuma oli tosi onnistunut. Pääsin vielä itsekin onnettareksi arvontaan, pönöttelemään siihen keskelle kaikkea(: Kaipa sekin homma meni ihan hyvin. Lopuksi piti luovuttaa Onnilta verta Hannes Lohelle, mutta odotus oli niin pitkä ettei jaksettu odotella. Niitäkin tilaisuuksia tulee kyllä! Helmi on jo hyvän työnsä tehnyt, mutta Onni ei ole vielä saanut tilaisuutta.

Onnista vielä vähäsen loppuun.. Onni-pojasta on tullut Onni-mies! Tai luulee ainakin olevansa kovaa, mutta tuo pirpana tulee olemaan vielä varmaan pari vuotta ihan hönö lapsi. Pihalla pitää rähinöidä kovasti ohimeneville koirille ja mopoille. Ennen se oli vaan satunaista, mutta nyt on pahentunut selvästi. Helmikin on tullut ihan hulluksi räkyttämään. Jostain luettiin, että leikkaus voi tehä koirasta enemmän haukkuaran. Vissiin meidän kohdalla pitää paikkaansa. Lenkillä kuitenkaan kummallakaan koiralla ei ole mitään ongelmaa. Kumpikaan ei rähise, paitsi harvoille koirille. Se on saatu karsittua melko hyvin pois. Pihalla reviirin vartiointi on vissiin aika iso juttu. Nyt on vedellä täytetty fairy-pullo käytössä. Se toimii tosi hyvin, jos osaa ennakoida. Sitä kun koirille näyttää ei kumpikaan edes kuvittele menevänsä haukkumaan. Jos ne ehtii jo aloittaa haukun, niin vesisuihku lopettaa sen kuin seinään. Ehkäpä se tepsii vielä jossain vaiheessa kokonaan, ettei nuo enään hauku olleskaan. Onni on kyllä ihan isänsä poika. Gipiä ei kyllä olla koskaan nähty, mutta juttua kuultu kyllä. Se on vissiin pallohullu ja vissiin on meidän onnikin! Sillä on yksi kuminen pallo mikä on sen ihan ykköspallo. Onni kulkee aina se suussa kotona ja tökkii meidän jalkoja pallolla : "Heittäkää nyt tätä palloa pliide!". Semmoinen pallo ja oikeastaan myös keppihullu meidän Onni-Onnellinen on. Nyt pallo on laitettu hetkeksi pois, ettei touhu ihan mahdottomaksi mene. Helmistäkin pari sanaa, se nimittäin on ruvennut iltariehkaamaan taas. Viimeksi se teki sitä pentuna! Illalla Helmi joko kiikuttaa meille kongia, paukuttaa tyhjää muovipulloa tai riepottaa ja ravistelee kamelipehmolelua. Ihan hömppä, sille on tullut iltariekut takaisin. Vissiin kortisoonin vähenemisen myötä elämänilo palaa takaisin! Viimeaikoina on Helmiä sanottu vitsinä Laamaksi, kun se vaan on niin laama:D Karvatkin hapsottavat siihen malliin. Nyt kuitenkin meidän Laama on ollut ihan innokas ja pääsi rallytokoilemaankin! Sehän on ihan eri koira!

Kotisivuille laitan Rally-TOKOilusta videoita (jos niitä kehtoo). Aika sählinkiä ne on mutta ei se mitään(: Ja yhden Onnin uimavideon. Tähän pari kuvaa.

1279827174_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Onni tappaa keppiä