Viimeaikoina on ihana poitsumme näyttänyt sitten vaihteeksi uhmaiän merkkejä. En tiedä kirjotinko siitä jo? Joillekin uroksille ulkona pitää räjhätä, aika hyvin olen kuitenkin saanut pidettyä Onnia aisoissa, jos Helmi ei vaan ole mukana. Jos molemmat koirat on samaan aikaan ulkona, ei siinä paljoa pysty koordinoimaan kahden koiran välillä. No kuitenkin Onnin kanssa kahdestaan ollessa olen pystynyt estämään näitä rähinöitä, eli hyvä juttu. Tuntuu, että noita räjähdyksiä sattuu kun poika on ihan väsynyt.

Ensin huonot hommat. Oltiin sunnuntaina mätsärissä Viikissä. Ei ollut ihan meidän päivä.. Alku oli tosi jees, Onni oli hienosti kontaktissa eikä paljoa haikaillut muiden koirien luo. Kun oli kulunut noin tunti alotti poika räjhäämisen. Jotkut tietyt koirat oli inhokkeja. Se valitsi pari koiraa, jolle piti aina nähdessä rähistä. Että sillälailla uhmis-poitsun kanssa.. Kehässä kuitenkin Onni esiintyi ihan hyvin. Tuomari oli tosi nopea toimissaan ja aika tympeä (ainakin mätsärin tuomariksi). Koko homma meni minultakin vähän ohi. Saatiin sininen nauha, kuitenkin olin Onnin esiintymisestä tosi ylpeä! Verrattuna siihen miten se käyttäytyy nyt muuten koko aika;) Turun näyttelyssä poikahan oli kuin malli, mutta nyt ikä alkaa painaa päälle ja häiriöt meinaa pakolla viedä voiton hyvältä kehäkäyttäytymiseltä. No, sinisten kehässä olimme toisen koikkerin Kamun kanssa. Kamu oli kuin vanha konkari ja esiintyi nätisti. Kamu olikin sinisten neljäs hienosti! Me pudottiin ekalla kiekalla pois. Paikalla oli myös Mizy, joka on jo tosi nätti tytteli:) Mizy sai kehästä myös sinisen nauhan, muttei jäänyt loppukehään. Tottakai ymmärrettävää 4,5kk pennun kanssa. Mizy oli tosi mallikkaasti ja moikkailivat Onnin kanssa kivasti. Luulen, että nuo rähinät mätsärissä johtuu väsymyksestä. Matkasimme sinne bussilla ensin päälle puoli tuntia ja sitten hengailtiin vielä mätsärissä joku 2,5-3 tuntia ja sitten bussilla taas takasin. Eli aika rankka reissu pojan päälle, varsinkin kun Onni ei yleensä paljoa rasitusta jaksa. Vaikkei kehämenestystä tullut olin tyytyväinen kehäkäyttäytymiseen. Toisin voi sanoa kehän ulkopuolisesta käyttäytymisestä..

Tänään oli sitten hyvä päivä! Oltiin ekoissa agitreeneissä ja minua jännitti ihan kamalasti. Ekan kerran agilitya ulkona. Iik! Vieressä nuoria ja mopoja kuhiseva skeittipuisto, lintuja kamalasti, kentässä ei aitoja ja kaksi ryhmää vierekkäin. Kaikista ennakkoluuloista mitä minulla oli huolimatta homma sujui hyvin! Tehtiin neljää eri radan pätkää ja kokeiltiin tauolla keinua ja keppejä. Kepeillä Onni karkasi Selma-tyttelin luo.. Onni menee kepeillä aina tuollaiseen "tukkaputkella"-mielentilaan, joten osasin jotenkin odottaa. Ensi kerralla treenataan hihnassa, koska ympäristö on liian vaativa Onnille. Keinu meni taas hirmu hyvin. Ryhmässä on oikeasti neljä koiraa, mutta nyt oli paikalla vaan kolme. Eli aikaa tekemiseen oli paljon. Ryhmässä oli uros joka karkaili ihan koko aika, eikä sitä meinattu saada kiinni. Helpotuin ettei Onni ollut ainoa joka saattaisi karata. Eka rata oli simppeli hyppy-putki-hyppy. Meille juuri passeli, että saadaan tuntumaa uuteen kenttään ja uuteen paikkaan. Seuraava rata oli kolme hyppyä kaaressa ja muuri sekä putki. Siinä jättäessäni Onnia paikalleen, se otti pienen irtioton toisen koiran luo, mutta tuli nopeasti takaisin. Ja rata meni hyvin. Kolmas oli muuri-putki-pöytä-hyppy ja vikana hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy-muuri-putki. Molemmat meni tosi hyvin. Olin tosi iloinen, että sain lelulla Onnin huomion eikä sen tehnyt yhtään mieli mennä toisten luo silloin. Loppuajasta väsymys taas painoi päälle ja tuntui, että Onni vähän stressaantui. Jätettiin tekeminen sitten noihin onnistuneisiin suorituksiin. Seuraavaan ryhmään tuleva belgianpaimenkoira(?) oli Onnin mielestä ihan kamala, jolle piti rähistä. Liekö tuokin johtua yliväsymyksestä, stressistä tai sitten ihan vaan kukkoilusta. Hyvä fiilis jäi treeneistä ja seuraavalla kerralla voi mennä paremmilla mielin:)

Hemulla tuntuu olevan jotain kipuja selässä. Toivottavasti ei mitään vakavaa, sillä koko selkä näyttää jotenkin levinneeltä. Se on ihan lättänä ja leveä.. Parin viikon päästä lääkäriin verikokeisiin, niin Ylva voi samalla tunnustella selkää. Itse kun olen tunnustellut Helmi on todella vaivaantunut ja kääntää päätä paljon selkään päin. Myös selkä tavallaan nykii, eli aristelee kun sitä hieroo. Kyse voi siis olla vaan lihasjäykkyydestä, ei tuo neiti kyllä mitään ole tehnyt!