Voikun on ihana tunne, kun kaduilla ei ole enää yhtään lunta! Ja aurinkokin on vähän kurkistellut. Toissapäivänä metsälenkillä ihasteltiin Onnin kanssa varmaan vartti solisevia puroja. Onni tykkäsi niistä kamalasti! Se kaapi kiviä niistä ylös ja yritti juoda, mutta vesi tuli niin kovaa niin ei tainnut poika tykätä juomisesta. Helmin verikokeen tulokset tulivat ja tyttöhän vaan paranee koko aika vauhdilla! Taas vähennettiin kortisoonin määrää, kun trombosyyttejä oli jo niin paljon, kohta liiaksi. Jos Helmi tästä koko hommasta selviää pärjäämään ilman lääkkeitä, niin harmittaa kyllä kaikki mitä sen takia on tullut vastaan. Kuten hampaita poistettu 3, verikokeet joka kuukausi ja yleisesti huonontunut kunto ja luusto. Se on kuitenkin tärkeintä, että Helmi paranee. Vielä ei voi kuitenkaan houkaista, ennenkin on kokeiltu lääkityksen laskemista, mutta huonoin tuloksin. Saa nähdä miten nyt käy:)

Niin ja sitten päästäänkin tuohon otsikkoon. En tiedä olenko tulossa koirahulluksi kohta! Katsoin loppukevään kalenteria ja joka viikko tulee vähintään kaksi koirajuttua. Joka viikko tietty agitreenit ja sitten joku homma päälle. Jotain varmaankin jätetään kuitenkin pois. Ja sitten toinen syy hulluuteen. Onko ihan normaalia reissata koiran kanssa 5 tuntia yhden treenin takia? Me emme saaneetkaan autoa sitten perjantaina agitreeneihin ja minun piti siis mennä bussilla. Pääsiäisen takia voimassa on vielä sunnuntaiaikataulut. Eli busseja meni tosi harvoin ja tosi epäsopivasti.. Minun piti lähteä kaksi tuntia ennen treenejä, kuitenkin minun piti odottaa melkein tunti agimestan ulkopuolella, koska busseja ei mennyt sopivammin. Onneksi saatiin varattua halli puoleksitoista tunniksi, koska muuten odottelua paluubussiin olisi ollut taas se tunti melkein. Onni oli aika selvää kamaa tuon rulianssin jälkeen. Ihmettelin, että se pärjäsi niin hyvin treeneissä. Luulin, että se olisi jo valmiiksi kahden tunnin matkustamisen jälkeen ihan naatti. Aluksi innostuin liikaa ja tein liian monta toistoa peräkkäin ja Onni sitten lähti Remuksen luokse haukkumaan. Sen jälkeen taas rauhoituttiin, kuljeskeltiin vaan ympäriinsä. Sen jälkeen otin opiksi ja teimme vain max kaksi toistoa ja sitten hihnaan. Vitsi se meni hyvin! Onni teki kaikkea paljon innokkaammin. Varsinkin kun laitoin sen välillä häkkiin (ja siellä kiljui kuin pieni sika) ja otin hetken päästä pois, niin intoa ja vauhtia oli tosi paljon! Nyt se kamera olisi pitänyt olla mukana.. Aloteltiin ihan helpoilla jutuilla. Ensin tehtiin pelkkää rengasta, sitten liitettiin siihen hyppy. Sen jälkeen rengas-hyppy-putki. Sitten rengas-hyppy-putki-hyppy-hyppy ja viimeisenä rengas-hyppy-putki-hyppy-hyppy-muuri. Ja tämä oli mahdollisimman helppoa ihan suoraa vaan yhdellä käännöksellä, sellainen U:n muotoinen rata, mutta aika tiukalla käännöksellä. Eli periaatteessa vauhtia vaan treenailtiin. Sitten välissä kokeiltiin pari kertaa keppejä ja puomin lopetusta. Siihen me melkeen tarvittaisiin avustaja, niin en viittinyt monta kertaa tehdä. Mutta kaikki sujui hirmu hyvin! Vaikka aikaa oli puolitoista tuntia, Onni ei kyllästynyt kun taukoja piti vaan tarpeeksi. Krissen ohjeet hyvin käytössä: eli vauhtitreeniä paljon, lelupalkka (antaa tietysti lisää vauhtia) ja pari suoritusta ja sitten hihnaan ja vaikka häkkiin. Näillä syntyi tosi hyvä paketti:) Luulisin, että tuo oli meidän osalta tämän kauden vika agimestailu. Halli on kuitenkin sen verran kallis ja meillä alkaa päälle viikon päästä omat agitreenit ja seuralla on myös vapaavuoroja ilmaiseksi. Eli ei kannata maksaa kymppiä treenitunnista, toki hyvässä hallissa, mutta halvemmalla ja lähempänä löytyy treenipaikkaa ulkosalla. Onneksi yleensä ohjatuissa treeneissä tehdään suunnilleen se 3-5 suoritusta. Harvemmin ihan viisi ehditään. Meidän ryhmässä tosin on vain neljä koiraa, että varmaan tehdään enemmän. Kaikissa muissa ryhmissä on joku 6-8 koirakkoa. Niin Onnin motivaatiota vaan mietin, että liian kanssa se voi kyllästyä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä. Meidän treenit on ulkokentällä, missä on ihan vieressä skeittipuisto, ja kun lämmintä on se on ihan täynnä nuoria ja tietty pyöriä, skeittilautoja ja mopoja. Siinä käy hirveä vilke kesä-iltaisin varsinkin. Ja variksia tietty on myös. Pelottaa nuo mopot ainakin, niin monta kertaa treeneissä on nähnyt, että joku koira lähtee mopon perään. Tuo ympäristö on kyllä halliin verrattuna tosi hyvää häiriötotuttelua, mutta onkohan se Onnille liikaa. Sen keskittymiskyky ei ainakaan vielä ole mitään parhainta laatua. No, taas vain lyhyitä treenejä ja vapaana ei anna kontaktin herpaantua. Ja jes jes ensi viikolla taas kooikeragia, mutta tyhmää että se on vika kerta.. Hyvien kouluttajien oppeja voisi kuunnella vaikka kuinka:) Ja tietty on kiva treffailla koikkeri-ihmisiä.

Tänään meille tulee vieraita, ettei voida mennä kannustamaan Remusta ja Ellua purinan kisoihin. Ollaan kuitenkin hengessä mukana ja peukut ja kaikki varpaat pystyssä! Huomenna sitten sovittiin Suvin kanssa, että treffattaisiin purinalla. Silloin oli kolme koikkeria kisaamassa, Keira ja kaksi muuta joita en muista. Sinne mennään kannustelemaan sitten. Ja Onnille otetaan koppa mukaan ja saa treenata kyllä olemaan hiljaa:) Huuto on sen verran ihana korville..