Huhhuh! Mahtaa olla pienen koikkeripojan pää vähän pyörällä vieläkin. Viime viikonloppuna oli kaikkea menoa. Lauantaina oltiin pentuetapaamisessa, sunnuntaina vuorossa pentuagilitya ja maanantaina taas uitiin. Hyvin Onni kuitenkin jaksoi riehkata, räksyttää ja ehkä välillä keskittyäkin.

Pentuetapaamisessa nähtiin kaikki muut Lentävät Luppakorvat. Oli kyllä niin saman näköistä sakkia, ettei leikin menossa niitä pystynyt välillä tunnistamaan. Aluksi riehkattiin oikein kunnolla, sen jälkeen kokeiltiin agilityn alkeita. Onni oli aluksi ihan hämillään kaikista muista pennuista, eikä tiennyt pitikö niitten kaikkien kanssa leikkiä vaiko juosta karkuun. Nopeasti poika hiffasikin homman idean ja painiskeli täyttä päätä. Onnilla ja kahdella muulla veljellä oli oikea "kolmen kopla". Ne yritti vuorotellen alistaa toisiaan ja kovistella. Onni on kuitenkin aika lälläri, se näkyi useaan otteeseen olevan maassa ketarat oikosena "ihan kilttinä poikana". Parhaaksi painikaveriksi lopulta osoittautui kuitenkin Ella-sisko. Leikin jälkeen kokeiltiin agilitya, joka Onnilta sujui jo aikas hyvin. Päästiin kokeilemaan putkea ja pöytää. Kokeiltiin kanssa Onnin kanssa hyppyä ja pussia. Kepit Onnilta sujuu jo aika mallikkaasti, paremmin se ainakin menee kun Helmi koskaan on mennyt! Vaikka esteet sujuu jo hyvin ei taida Onni tajuta agilitysta mitään. Hallissakin se vaan juoksi päin esteitä toinen toisen jälkeen. Sitten kun tulee järkeä päähän, ehkä se oppii varomaan ettei juokse muuria päin!:) Kaisan ottamia kuvia pentuetapaamisesta löytyy täältä.

Sunnuntaina vuoroon astui pentuagility. Tila oli aika pieni, joten koirien oli vähä hankala keskittyä, kun töitä tehtiin niin lähekkäin. Toisaalta tosi hyvää harjotusta Onnillekkin, joka haluaisi aina moikata kaikkia. Siellä päästiin suorittamaan esteitä yksilöllisesti. Esteistä kokeiltiin putkea, pussia, keppejä ja aitaa. Kaikki Onnilta sujuu mallikkaasti, paitsi pussilla kangas vähän inhottaa. Agilityssa ei olisi poika kyllä jaksanut keskittyä ollenkaan. Koko aika se oli menossa muiden koirien ja ihmisten luo. Kun ne kaikki muut on vaan mahottomasti ihanempia kun lihapullat! Mutta sitten kun keskityttiin niin sillon kanssa tehtiin hyvin.

Eilen oltiin taas tokossa ja uimassa. Se oli vika kerta tätä kurssia. Tokossa Onnilla meni muuten tosi hyvin, paitsi että poika osaa kyllä komentaa. Heti jos nami-automaatti ei toimi, niin tulee tiukka komennus. Ihme, että Onni vieläkin sitä tekee, kun ei se sillä kuitenkaan mitään saa. Taitaa olla luonteeltaan sitkeetä sorttia, hevillä ei luovuteta. Uiminen oli taas aika pelottavaa hommaa. Veteen meneminen on niin kamalaa, että pollean pojankin pitää ruveta kiljumaan. Vedessä taas Onni on oikea vesipeto. Saa nähdä tuleeko siitä uimaria koskaan, vai seuraako se Helmi-siskonsa jalan jälkiä.

Helmi elelee kotosalla normaalia elämää. Nyt talvella on hankala löytää Hemulle sopivaa aktivointia, kun kurssejakaan ei viitsi ottaa vielä Onnin kurssimäärän päälle. Helmi on nyt ihan kotiopetuksessa, ja se tekee innokkaasti hommia. Syksyllä yritetään etsiä joku toko-ryhmä mihin mentäisiin Helmin kanssa treenailemaan.

Terkkuja kaikille koikkereille ja erityisesti Onnin sisaruksille!

T. Sofia, Helmi ja Onni