Vaikka lehdet leijailevat alas puista, on ilma ollut kuitenkin vielä lämmin. Olen nauttinut ihanista metsälenkeistä, mutta eilen sattui kamala juttu. Olin rauhallisesti vapaana haistelemassa metsän ja muiden koirien jättämiä ihania tuoksuja, kun yht'äkkiä edessäni seisoi iso, pelottava musta koira! (Siis ainakin minun mielestäni se oli tosi hurjan näköinen) Koira ei mitenkään kuulemma minua uhkaillut, mutta minäpä päätin olla tosi pelkuri ja lähdin niin lujaa kuin ikinä kintuistani pääsen pinkomaan kohti kotia. Kotiovella haukkua räksytin, että "avatkaa ovi, täällä on kauhea peto joka tulee ihan justiinsa jos ette heti päästä mua sisälle". Kotona alkoi kauhea hössötys, että missä Sofia on ja onko Sofialle sattunut jotakin? Samaan aikaan Sofia etsi minua itku kurkussa pitkin Hevosalmen metsiä... No, soitto Sofialle ja ilmoitus, että minä olen kotona ja käyn vieläkin ihan kierroksilla. Varmuuden vuoksi haukuin ovella muutaman varoituksen sanan, koska kotona oven läpi mamman suojissa on helppo elvistellä kaikille isoille ja pelottaville koirille. Sofia tuli juosten kotiin ja oli tosi helpottunut, että en ollut jäänyt auton alle, koska kotiin ravatessani ylitin Laajasalontien, jossa on aikamoinen liikenne. Onneksi kaikki päättyi hyvin.

Tällä hetkellä voin ihan kohtuullisen hyvin. Huomenna on kuulemma taas tassun pistelykeikka eläinlääkärillä. Sitten kuullaan, otetaanko lääkettä vain joka toinen päivä. Minä voisin kyllä syödä sitä lääkettä vaikkka joka päivä, koska saan sen aina ihanan voinokareen sisällä. Nam!