Elämä on sujunut täällä Laajasalossa melko rauhallisissa merkeissä. Agility ja toko treeneissä on käyty Onnin kanssa. Helmi-neiti pääsee aina agilitytreeneissä mukaan vähän hyppelemään. Takkeja ulkona ei ole tarvittu, ulkoilusäät ovat ollut kohtuulliset.

Ulkoilu on ollut viimeaikoina paljon helpompaa. Murkkumiehen tunteet on näköjään jonkin verran laantunut. Yhdellekkään koiralle se ei enää hauku eikä myöskään kiusaa Helmiä. Jes! Muita koiria moikkaillessa toisaalta Onnin pitää kyllä aluksi näyttää oma miehuutensa. Elikä murahdus ja astuminen, vasta sen jälkeen voi leikkiä.. Poika on niin pieni, että täytyyhän siinä näyttää muille mistä on oikeasti tehty. Helmi lönkyttelee perässä normaaliin tapaansa. Ulkona se välillä heiluttelee Onnille häntää, josta Onni innostuu ihan mielettömästi. Kuitenkin pari sekuntia sen jälkeen Helmi kyllästyy ja haluaisi jäädä taas rauhaan.

Kirjoituksen otsikko saattaa vähän ihmetyttää, mutta se siis tarkoittaa sitä että meillä asustelee kirjaimellisesti Pulla ja Pilli. Nuo kaksi koikkeria ovat niin samankokoisia, mutta silti niin erikokoisia. Säkäkorkeudet ovat melkein samaa luokkaa, ehkä sentin heitolla, painot samoin, mutta kyljet näyttävät jotain ihan muuta. Onni on kunnon luuviulu eli pilli, sillä kylkiluut tuntuu vaikka kuinka hyvin ja paino on sillä siinä kymmenen kilon hujakoilla. Helmi taas on ihan pallo! Sen kyljet pompottaa kuin pullalla, paino on kuitenkin myös kymmenen kilon paikkeilla. Jo pitkään ollaan ihmetelty tuota Helmin turvotusta. Kun ei sillä oikeastaan ole mitään mistä saisi kiinni, olen yrittänyt kahmia kylkiä käsiin, mutta ei siitä mitään irtoa. Eli ei se läskiä ainakaan voi olla. Maha ei kuitenkaan pullota melkeimpä yhtään, turvotus on vain kylkien kohdalla. Tämä on ollut jo melko pitkään, myös toinen asia mikä on huomattu on runsas juominen. Juomakippoa on täytetty viime aikoina tiuhaan. Meidän omistajien mielestä Onni ei paljoa juo, ainakaan se ei omasta kipostaan päivisin juo melkein mitään. Mutta Helmin ollessa päivisin yksin olohuoneessa kupista vesi hälvenee. Koirat on siis eri huoneissa päivisin ja molemmilla omat kipot:) Helmillähän kortisooni-lääkitys aiheuttaa runsasta juomista, mutta viimeaikoina sitä on ollut enemmän. Voi olla että nestettä vain kertyy kylkiin, mutta tässä seuraillaan.

Tiirailin tässä, taas kerran, näyttelyjä. Kun tuntuu ettei niitä oikein ole tulossa mitään sopivia. Lahden näyttelyä voisi miettiä, matka olisi ainakin sopiva. Aptukseen ollaan ehdottomasti menossa, koska se on Helsingissä! Koikkernäyttelyyn myös mennään mutta siinä ne vähän taitaa olla. Elokuussa oli joku pieni ryhmis Teuvalla, missä minun mummo ja serkku asuu. Sinne voitaisiin mennä ja samalla päästä sukulaisiin:) Talvikausi tylsistyttää niin kamalasti, kun ei pääse oikein agilitya treenaamaan.. Odottelen jo malttamattomana huhtikuuta kun käynnistyy taas koulutusryhmät. Agimestaa ollaan varailtu nyt aika ahkeraan, mutta sinnekin on hankala saada aina tarpeeksi porukkaa että meneminen kannattaisi. Ehkäpä se kevät kohta koittaa ja päästään vaikkapa joka päivä treenailemaan. Helmin kanssa meidän piti oikeastaan lopettaa agility kokonaan, kun treenaaminen oli jotenkin väkinäistä. Vauhtia ei löytynyt ja haistelu oli paljon parempaa. Nyt kun ollaan käyty hallilla treenaamassa, niin Hemu on syttynyt ihan uudessa vireessä agilityyn. Se oikein vetää henkihieverissä hallin ulkopuolella! Ihan normaalia muille, mutta meiltä aika ihme:) Eli ajattelin sitten Helminkin kanssa vielä jatkaa ja mennä johonkin ryhmään kevätkauden tullessa. Tottakai meidän "vanhan rouvankin" pitää päästä harrastelemaan. Keväällä voisi taas ottaa mejää metsässä. Nyt talvella se on vähän inhottavaa meille ihmisille, kun jäljen tekemisen jälkeen pitäisi odotella pakkasessa niin kauan. Meillä taitaa olla vieläkin se hirvensorkka tuolla varastossa odottelemassa jälkireissuja.