Meidän talossa on viimeaikoina ollut vähän tiukempi kuri, koska meillä ei enää asu pikkupoikaa vaan murkkumies. Hormoonit jyllää ihan hirmuisesti ja astumiseen lähtee jopa sohvatyynyt. Onni on saanut tehtävän tässä maailmassa, ja se on näköjään saada monta pikkukoikkeria sohvatyynyjen kanssa.. Ulkona ei ennen ole yhdellekkään koiralle edes äänähdetty, mutta nyt kaikki isommat koirat pitää haukkua. Välillä on hankalaa kouluttaa poikaa ulkona, kun Helmi on niin itsepäinen ja pistää kaikki ihan solmuun hihnalla. Meillä onkin siinä kiva soppa, kun Onni haukkuu ja minä olen solmussa ja Helmi vetää jonkun ihanan hajun perään. Useimpien koirien ohitus sujuu hyvin, mutta välillä tulee näitä Onnin "inhokkeja", jotka sattuu vaan satunaisesti pelottamaan tai ärsyttämään.

Viime sunnuntaina oltiin taas AgiMestassa meidän kolmen muskettisoturin voimin. Eli siis paikalla oli Onni, Miko ja Leevi. Koska muita varauksia ei ollut saimme koko kentän käyttöömme. Tilaa oli siis rutkasti kolmelle koiralle ja työrauhaa sai kunnolla. Harmittaa ettei minulla ollut kameraa mukana, nyt kun äiti ei pässyt mukaan kuvaamaan. Itse en osaa käsitellä koiraa ja kameraa samanaikaisesti. Jouduin siis menemään agimestalle bussilla, joka ei ollutkaan ihan pikkukeikka. Sunnuntaina busseja meni vain tunnin välein, joten minä lähdin kaksi tuntia aikaisemmin kotoa, ja olin sitten jo 40minuuttia ennen vuoron alkua hallilla. Onni saikin sitten hyvät alkulämpät alle, onneksi isä tuli hakemaan meidät vuoron jälkeen! Itse asiaan.. Onnilta agility sujui paremmin kuin hyvin. Pojan murkkuiluista huolimatta se kuunteli ja teki kaiken hirveällä innolla ja vauhdilla, paria Mikon luokse säntäystä lukuunottamatta. En ole tottunut tuollaiseen vauhtiin Helmin kanssa. Onnin kanssa jo 15minuutin jälkeen tulee hiki. Olisikohan sillä omalla kunnolla jotain tekemistä asian kanssa? Taitaapi se agility olla oikeasti urheilulaji. Onnin kanssa voi tehdä maksimissaan kolmen esteen rataa, kuten hyppy-hyppy-putki, muuten se menee sekaisin. Takaakiertoa treenailtiin ja puomia kanssa ja molemmat sujui kuin tanssi. Kepeillä Onni innostuu liikaa ja menee ihan sekaisin, itse ei saa paljon mitään elehtiä ettei pujottelut mene pojalta piloille. Agiliidon jälkeen pojat sai vielä riehkata hetken. Onni oli taas "huomion keskipisteenä". Mikoa ja Leeviä kiinnosti vaan Onni ja sekös sai Onnin ahdistuneeksi. Lopulta Leevi luovutti ja siirtyi kerjäämään meilt ihmisiltä namuja. Miko ja Onni jatkoivat painia. Kumpikaan ei kuunnellut mitään ja kiinni saaminen oli aika vaikeaa, lopulta pojat saatiin kuitenkin hihnaan. Kahtena seuraavana sunnuntaina on varattu myös agimesta meille. Halli on kyllä todella ihana, suosittelen jos täälläpäin asustelette. Hintakaan ei ole minun mielestä kovin paha lämmitetystä ja hyväkuntoisesta hallista. Ensi lauantaina on myös meidän pentuetapaaminen, katsotaan miten Onni jaksaa kahtena päivänä peräkkäin toimintaa.

Otin yksi päivä kuvia, kun Onni riehkui pihalla (ja Helmi lyllersi vähän katselemassa). Sivuille lisäsin myös kuvia koirien kansioihin ja laitoin Onnille videon pihalla leikkimisestä.

 Helmi nautiskelee lumisateesta

 Onni ja Helmi pihalla

 Onni yläpuolella ja Helmi alapuolella

 Siinäpä meidän kunnon ROP-pentu