Keskiviikkona äiti löysi olohuoneen lattialta koiran hampaan. Hetken hammasta tarkasteltuamme, totesimme, että hammas on lähtenyt Helmin eikä Onnin suusta. No sitten tutkimme Helmin hampaiston ja siellähän alarivistössä ammotti hampaan mentävä kolo. Onneksi seuraavaksi aamuksi oli jo eläinlääkäriaika varattu verikoetta varten. Eläinlääkäri kyllä kovasti ihmetteli irronnutta hammasta ja totesi, että hammas on katki ja juuret täytyy poistaa, että ne eivät tulehdu. Iltapäivälle saimme Helmille ajan juurien poistoon ja sitten taas Helmi rauhoitettiin ja tehtiin operaatio. Kolmas nukutus ihan lyhyen ajan sisällä. No, sieltähän paljastui sitten lisää vaurioita. Helmin alaetuhampaat olivat molemmat myös katki ja ne piti poistaa myös. Eläinlääkärin mielestä Helmin on täytynyt törmätä johonkin, koska vauriot olivat noin suuret. Toki kortisonillakin on osuutta asiaan.

Kotona mietimme päämme puhki missä Hemu olisi voinut törmätä johonkin kun kukaan ei sellaista ole huomannut. Ainoa selitys täytyy olla, että Helmi on yksin ollessaan hypännyt jollekin pöydälle(ruuanhimoissa)ja törmäillyt sieltä sitten alas. Lauantaina saimme todennäköisen selityksen törmäilyille, kun Helmi löytyi keittiöstä, vaikka keittiön ovi oli suljettuna. Siis Helmi oli hypännyt keittiön korkeille tasoille ja syönyt puolikkaan kuivakakun pöydältä ja puoli pakettia voita. Keittiöstä on tarjoiluluukku olohuoneen puolelle ja olohuoneessa sohva on sijoitettu niin, että selkänojalta pääsee hyppäämään käytävän yli luukusta sisään. Ihan taitava suoritus sinänsä koiralta, mutta jatkossa pysyvät luukut ja ovet kiinni. Ilta sujui sitten vaniljantuoksuisia oksennuksia siivotessa ja koiran ähinää kuunnellessa. Lisämausteen tähän juttun tuo se, että Helmi ei pariin viikkoon saa syödä kuin soseutettua ruokaa, koska suussa on tikkejä. Helmin joulupaketista ei löydy siis luita vaan ehkäpä maksalaatikkoa. Onneksi Helmin trombosyytit ovat jo pitkän ajan olleet melko hyvät ja nyt taas vähensimme kortisonin määrää. Eläinlääkäri totesi, että kyllä Helmi on koikkeriksi hyväluonteinen koira, kun se vielä kaiken tämän tutkimisen ja ronkkimisen jälkeen tulee eläinlääkärille jos ei  mielellään, niin kuitenkin itse reippaasti kävellen. Eläinlääkäriäkin Helmi tervehti häntä koipien välissä heiluen, hyvin nöyränä tyttönä.Itsekin olemme ihmetelleet, miten hyvin meidän pikkuinen Hemu nämä kaikki ikävät toimenpiteet jaksaa.

Tämmöistä tällä kertaa!