Kotona on ollut aika kummallista tohinaa viime päivinä. Äiti ja Sofia häipyvät iltaisin ja viikonloppuna jonnekkin ja palaavat sitten kotiin väsyneinä isoja kasseja kantaen. Äiti sitten motkottaa ja marmattaa, että on tämä älytöntä ja ensi jouluna mennään kyllä matkalle jne. jne.Minä kuuntelen pää kallellaan ja ihmettelen moisia puheita. Minun elämäni kun on aika leppoisaa lokoilua ja metsässä samoilua.Tärkeä tehtäväni on tietenkin tarkistaa aina ostoskassit, jos sinne olisi vaikka pujahtanut jotain herkulliselta tuoksuvia paketteja. Äidin tuomat ruokakassit ovat kaikkein parhaita ja päivän kohokohta on tietenkin se hetki, kun äiti valmistaa ruokaa. Silloin en poistu keittiöstä vaan vahdin jokaista liikettä ja putoavia makupaloja.

Viime aikoina äiti on valmistanut minulle ihanaa puuroa, johon sekoitetaan Oscarin koiran puuroryynejä, kanaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, mustikoita ja milloin mitäkin aineksia. Nam, se on ihanaa. Puuron sekaan laitetaan aamulla Viacutania ja illalla Citro-oskaa. Näin pysyn hyvässä kunnossa ja turkki kiiltää.

Jouluksi lähden mummolaan pohjanmaalle ja sitten kuulemma odotellaan taas niitä juoksuja alkaviksi. Hieman äitiä ja Sofiaa jännittävät nämä juoksut; viime kesänä kun sairastelut alkoivat niistä. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Ai niin, marraskuussa minä pääsin pitkästä aikaan koikkeri-agility kouluun Riihimäelle.Kyllä oli ihanaa kirmata yli esteiden ja läpi tunneleiden. Sofia vaan huiskii kummasti käsiään radalla; kyllä minä vähemmälläkin ymmärän niiden esteiden yli hypellä.

Niin, ja sitten vielä semmoisia uutisia, että minun mummini Jasmi oli taas kerran Voittaja-näyttelyssä kaikkein kaunein kooikerhondje. Hienoa Jasmi-mummi!

Hyvää Joulua kaikille!

T: Helmi