Nonniin sain vihdoin aikaseksi kirjottaa tänne. Ilma on ainakin viilennyt tosi paljon ja ulkona pitää käyttää pipoa, ainakin aamuisin. En tiedä onko liiottelua, mutta +9 asteen lämpötilassa rupeaa olemaan aika kylmä. Koissut senkun nauttivat lämpötiloista.

Mutta sitten itse asiaan, elikkä meillä on nyt kotona tosi murkkuikäinen ja tosi mörköikäinen koiralapsi. Ulkona yhtäkkiä Onni saa kohtauksia, jossa se rähjää johonkin ihan tuntemattomaan. Ei ihmisiä eikä koiria näkyvillä ja silti jokin pelottaa. Ihme mörköjä sillä päässä. Tänään aamulenkillä metsässä takanamme käveli nainen. Onni ei ollut huomannut häntä ja kun nainen katkaisi oksan Onni pelästyi ihan mahdottomasti. Sillä oli korvat luimussa ja häntä alhaalla. Namikaan ei kelvannut, tilanne oli siis liian stressaava. Päätin että turhaan yritän sitä rauhottaa kun ei Onni vastaanottanut mitään. Pistin Onnin taakseni ja lähdin kävelemään reippaasti eteenpäin sanomatta mitään. Vähän matkaa käveltäessä Onni rauhottui ja tein pari temppua sen kanssa. Näin olen toiminut aina mörköjen kanssa. Kun huomaan, että Onni jännittyy, rupeaa katselemaan ympärilleen tai ihan rähisemään metsään en yritäkään otaa Onnia kontaktiin, koska silloin se saa mörköilystä huomiota. Laitan Onnin taakseni ja pidän sen siellä hihnalla. Ennen Onni pyrki edelleni takaalta, mutta on nyt oppinut pysymään takanani. Tässäkin hommassa ideana se, että omistaja on se joka suojelee ja päättää. En yleensä sano mitään, toki voi kertoa koiralle kuuluvalla ja selkeällä äänellä että "mennään", mutta lähden vain itsevarmasti ja reippaasti eteenpäin. Ainakin meillä on tämä niksi toiminut. Turha antaa koiran peloille valtaa, vaan ottaa itse ohjat käsiinsä. Olipas taas sekavasti kirjoitettu.. Ehkä joku jolla on samoja ongelmia saa tästä jotain vinkkiä. Onneksi tämäkin vaihe on ohimenevää. Välillä on ihmisen hermot kovalla rasituksella näitten mörköjen kanssa. Pitää vaan pysyä rauhallisena niin kaikki onnistuu.(:

Ja sitten meidän murrosikävaihe. Niinkuin varmaan kaikki urokset jossain vaiheessa, myös Onni rähjää toisille uroksille. En vaan oikein usko siihen, että tämä on ihan ohimenevää. Yhdessä vaiheessa emme tienneet mitä tehdä, mutta kävimme Saija Koskisen luona juttelemassa ongelmista ja saimme todella hyviä vastauksia. Saijan neuvoa noudattaen aina koiran tullessa vastaan heittelen nameja maahan. Yleensä menemme vähän sivuun, ettei koira tule ihan läheltä. Yritän tehdä maasta todella mielenkiintoisen ihmettelemällä ja itse vähän kaivamalla maata. Se on myös toiminut hyvin. Rähinöitä koirille ei ole tullut Saijan luona käymisen jälkeen, kiitos siitä vielä Saija!(: Mutta mörkö rähinöitä on tullut, niitä ei oikein Onnilla voi ennakoida. Meillä ei muuten ole ollut mitään tiettyä kohdetta, kun muistan että Helmi pelkäsi pienenä vähän isoja roskiksia. Onnilla mörkörähjä on vaan satunaista oikeastaan aika laajalle alueelle kohdistettua. Ei mitään yksittäistä objektia. Pari viikkoa sitten sattui pari ikävää tapahtumaa. Onni murisi ja yritti napata kiinni ihmistä! Ensimmäisen kerran tämä tapahtui äitini työkaverille, joka omistaa suunnilleen saman ikäisen uroskoiran kuin Onni. Uskon, että tuo haju laukaisi käytöksen. Toinen kerta oli naapurimme joka kyykistyi samalla tavalla moikkaamaan Onnia, kuin äitini työkaveri. Muuta selitystä emme löytäneet, kuin se että nainen oli selvästi humalassa. Se voi pelottaa varsinkin mörköilevää miestä. Muuten kaikkien ihmisten moikkaaminen on ollut tosi nättiä ja mennyt hirmu hyvin. Eläinlääkärikin sai laittaa rokotuksen ihan rauhassa ja Onni oli iloinen. Oliko nuo murinat vain jotain murkkuikää vai mitä, mutta ainakaan enää ei ole tullut vastaavaa. Nyt on tunnekriisit Onnin pikkupäässä menossa ja ne pitää yrittää saada hallintaan.

Agilitya ollaan treenailtu normaalisti. Nyt ei olla käyty missään kisoissa. Vuokrasin avaimen kalasataman kentälle, joka on ihan rauhassa. Siellä pystyy tekemään ilman häiriötä solmukohtia. Nyt agility on ruvennut sujumaan tosi hyvin, paitsi kontaktit. Niitä en ole älynnyt opettaa alusta asti niin selkeästi. Nyt alkaa tehotreeni! Pari mörköä oli Onnilla agikentälläkin. Keinu ja A. Keinua Onni vähän kammosi kun piti mennä ilman hihnaa, mutta nyt menee jo ihan mukavasti. Kyllä se vielä aika pelottava on, mutta ainakin läpi tullaan. A:lla tuli joku ihan ihme stoppi ettei Onni suostunut menemään sitä. Se kiipesi vähän matkaa ja kääntyi sitten takaisin. Päätin että tästähän ei mitään kammoja jää ja otin Onnin hihnaan. Otettiin vähän vauhtia juoksemalla ja Onni olisi toistanut taas saman kieltämisen. Minä vedin Onnin ylös hihnalla ja alas se tulikin ihan reippaasti. Sen yhden kerran jälkeen A palautui ennalleen. Ei siis kannata antaa peloille valtaa! Nyt ollaan käyty aina maanantaisin ohjatuissa tunnin treeneissä ja kaksi kertaa puolen tunnin omissa treeneissä. Eli kaksi tuntia  agia viikossa yhteensä, se on ihan hyvä määrä(: Eilen tehtiin takaaleikkauksia ja kontakteja. Onni irtoilee kyllä hirmu hyvin! Huomattiin juuri, että koikkeriyhdistys järjestää talvella viralliset kisat. Sinne on sitten tähtäin, kun Onnikin on kisaikäinen. Hemukin pääsee aina vapaatreenailemaan, mutta se on niin hidas, että hermot meinaa mennä! Raukka laukkaa niin kovaa kun pystyy, mutta silti jää jälkeen.

Yritän olla tästä edes ahkerampi kirjoittelemaan, mutta koulu ja koissut vie melkein kaiken ajan.. Eikä tässä tule, ainakaan toivottavasti, mitään ihmeellistä tapahtumaan vähään aikaan.=)