Tervehdys!

Viime aikoina elämä on ollut aika lailla hiljaiseloa, koska olen edelleen toipilaana ja lääkekuurilla. Viime päivinä olen tosin ollut jo hieman pirteämmällä tuulella ja tänään jaksoin jo pelata jalkapalloa, jonka pelaamista yleensä rakastan yli kaiken. Muuten päiviini kuuluu paljon lepäilyä, lähimetsissä samoilua ja tietenkin pikkulintujen vahtimista kotipihalla.

Onneksi nyt ei ole tarvinnut käydä eläinlääkärissä verikokeissa, koska sairastumisen pahimpina päivinä siellä ravattiin alituiseen ja verikokeiden ottaminen ei todellakaan kuulu lempipuuhiini. Onneksi saan aina herkkuja tuon toimenpiteen aikana ja se on mielestäni vähintäänkin kohtuullinen korvaus mokomasta neulalla pistelystä. Laumani ihmiset kyllä juttelivat tuossa eräänä päivänä, että kohta taas mennään verikokeisiin ja lääkitystäni(kortisonia) vähennetään. Sitten seurataan, pysyvätkö trombosyytti-arvot (mitähän nekin ovat) kohdallaan. Ruokahaluni on kortisonin myötä valtava(minulle on kyllä aina ruoka maistunut erinomaisesti) ja vettä joisin litrakaupalla. Laumassani kuulen kyllä jotain kummaa jutustelua, että minusta on muka tullut oikea kerjäämisen mestari ja se on kuulemma ihan ihmisten oma vika, koska ovat lellineet minua  sairasteluni  aikana. Tähän juttuun on ihmisteni mukaan  tulossa muutos ja kurinpalautus.

Sen verran tylsää tämä sairastaminen on, että en pääse agility-treeneihin enkä näyttelyihin. Sofiaa kyllä harmittaa tuo agility, koska keväällä ja kesällä kävimme alkeiskurssin ja kaikki alkoi sujumaan jo ihan hyvin. Minäkin huomasin, että siellä kentällä ei saa juosta jokaisen linnun perään ja jos tekee kaikki esteet hienosti, saa herkkuja! Toivottavasti joulun jälkeen pääsemme taas harrastelemaan kaikenlaista.

Hyvää syksyä kaikille koira-kavereille!

T: Helmi