Heissan!

Onpas edellisestä kirjoittelusta kulunut jo tovi. No, mitään maita mullistavia uutisia ei oikeastaan ole tapahtunutunutkaan. Minä kun olen taas hieman sairastellut, niin meidän blogiin ei kirjoitella agility-, näyttely- tai muita tuloksia.

Alkuvuoden olin todella pirteässä kunnossa, omistajien mielestä välillä oikea pikkukakara. Leikit maistuivat ja paukuttelin illat pitkät puuhapalloa ja limupulloja. Välillä niistä tipahtaa jokunen makupala uloskin ja taas jaksaa paukuttaa. Koikkeriagilityssäkin kävin ja siellä oli todella hauskaa. Hyppelin siellä täällä ja Sofia juoksi pitkin kenttää käsiä huiskien. Juoksemisen riemusta päätin aina juosta muutaman ylimääräisen kierroksen. Kaikki tuntui olevan siis kutakuinkin mallillaan.

No, eräänä perjantaina äiti tuli tosi surullisen oloiseksi erään puhelinsoiton jälkeen ja korviani höristäen sain kuulla, että trombosyytti-arvoni olivat jälleen laskeneet todella alhaisiksi. Nyt saan taas vahvempaa lääkettä ja pari päivää sitten, minulle annettiin ihan uutta lääkettä, jota ihmiset eivät saa edes paljain käsin koskea. Ja minä sitten syön semmoista. Toivottavasti se auttaa, että oloni olisi taas pirteä ja iloinen.

Kotivarastossa tapahtui jännittäviä asioita pääsiäisenä. Äiti löysi kuolleita hiirenpoikasia yhdestä pullosta ja minä taas löysin koiranruokaa piilotettuna varastossa olleisiin luistimiin, kenkiin ja monoihin. Eli äiti oli nostanut joskus mätsärissä voittamani koiranruokasäkin 4kg ulkovarastoon, koska en kuulemma voinut kyseistä merkkiä syödä(vastalause, mielestäni voin syödä kaikkea). Hiiri oli sitten nakertanut säkkiin reiän ja tyhjentänyt kaikki ruuat säkistä ja piilottanut ne ympäri varastoa. Oli siinä minulla juhlaa, ennen kuin äiti tajusi, että mitä minä siellä varastossa häntä täristen pengon. Juhlat loppuivat kuitenkin lyhyeen ja äiti mokoma on siivonnut varastoa koko pääsiäisen ja tyhjentänyt monoja ja kenkiä.

Aurinkoista kevättä kaikille koira- ja koikkeri-kamuille, tutuille ja tuntemattomille.

~Helmi ja lauma~