Huh kun on pimeätä ja märkää ja sateista. Viime viikolla maailma näytti jo kovin valoisalta, kun ulkona satoi lunta ja oli pakkastakin muutama aste. Mutta tänään päivä taas valkeni kovin harmaana ja minua ei kyllä lenkkeilyt huvita märillä keleillä yhtään. Ei äitikään ja Sofia tykkää yhtään mahanaluskarvojen kuivaamisesta lenkin jälkeen, mutta Helsingin talvet ovat usein tälläisia märkiä ja harmaita.

Lääkekuurini jatkuu edelleen ja kaikki harrastelut ovat olleet tauolla. Kotona olen keskittynyt ruuan hankintaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, joista tehokkain on ehkä laskea pää sohvan reunalle ja luoda maailman vetoavin katse herkkuja syövään ihmiseen. Kylässä viime viikonloppuna yritin kyllä varastaa kahvipöydästä pikkuleipiä, mutta sain sellaiset kyydit Sofialta, että en tiedä, uskallanko toiste yrittää. Kotonakin yritin saada tassulla juustopakettia putoamaan  lattialle, mutta sillä kertaa äiti piti sellaisen messun, että katsoin parhaaksi viettää jonkun aikaa ruokapöydän alla tarkkailuasemissa.

Kotosalla treenailen Sofian kanssa koiratanssia ja osaan jo aika hyvän koreografian, ainakin omasta mielestäni. Tassujani en kyllä liikuta, ennen kuin olen varma, että Sofialla on kädessä jotain makupaloja.
Viime viikolla sain sellaisen kummallisen pallon, jossa on reikä ja josta tippuu makupaloja, kun sitä oikein tosissani paukutan ympäri lattioita. Alussa vähän pelkäsin tuota palloa, sillä siinä on kuulemma joku kumma patteri ja se liikkuu itsestäänkin. Nyt olen tottunut sen liikehdintään ja se hyvä puoli on itsestään liikkuvassa pallossa, että se tulee myös itse sohvan alta pois. Minä vain loikoilen ja odotan rauhassa...!

Parin viikon jälkeen taas menen tassunpistely keikalle ja sitten katsotaan, miten veren trombosyytit ovat kohdallaan. Tähän mennessä arvot ovat olleet ihan hienoja ja ehkä lääkettä taas vähennetään. Toivotaan ainakin niin!

Iloista joulunodotusta kaikille!
~Helmi~