Tänä viikonloppuna käytiin monessa paikassa ja taphtui tosi hyviä ja vähän huonompiakin juttuja. Meidän teini osaa kyllä olla niin ihana lutunen kotona, mutta muualla menee rooli päälle. Vissiin pitää puolustaa reviiriä tai kukkoilla muuten vaan, kunhan Onni vaan tajuaisi, ettei sen tarvitse. Helmi on syttynyt ihan uudestaan taas! Onnille ostettiin vähän aikaa sitten uusi lelu, possu joka röhkii. Onni kuitenkin oli ihan pupu pöksyssä sen kanssa ja pelkäsi sitä kamalasti. Helmi taas rakastaa lelua ihan mielettömästi! Yleensä Helmi leikkii noin kerran viikossa, sillon kun sille itselle sopii. Nyt se voisi leikkiä possun kanssa joka pivä, ja jopa silloin kun ihminen tekee aloitteen. Possua Helmi ravistelee ja murisee sille. Ihme otus tuokin tyttö, ehkä kortisonin loppumisella on jotain vaikutusta. Ylihuomenna mennään taas eläinlääkärille tarkistamaan trombosyyttiarvot. Tämä on eka kerta lääkityksen loppumisen jälkeen. Jännää! Ainakin Hemu on voinut loistavasti. Nythän me voitaisiin osallistua jopa näyttelyyn Helmin kanssa:) Meidän Helmi on kyllä niin iso verrattuna kaikkiin muihin koikkerinarttuihin, ettei pärjäisi varmaan olleskaan. Voisi joskus kehässä pyörähtää tuon hampaattoman ja hamppukarvaisen tytön kanssa. Helmin pää on kyllä tosi nätti, sillä se ehkä voittaisi nuo muut puutteet.

Perjantaina käytiin koulun jälkeen koirien kanssa kolmen tunnin lenkillä ihanassa syksyisessä maastossa. Missä ihmeessä ne muut koirat on? Ei tullut kun pari tuon koko kolmen tunnin aikana.. Käytiin yhdellä kentällä rallytokoilemassa ja viereen tuli koira katsomaan. Onni ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan tokoili iloisesti minun kanssa. Hyvä juttu. Onnistumisista saa aina puhtia eteenpin. Se on kyllä huomattu, ettei nopeasti tästä selvitä. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja aikaa, että Onni pystyy relaamaan missä ympristössä tahansa. Oli sitten koiria lähellä tai ei. Kaksi askelta eteen, yksi taakse. Taitaa vähän näin mennä tämä homma. Helmi oli lenkillä ihan poikki ja laahusti vaan perässä. Se raukka ei jaksa oikein mitään liikuntaa. Lauantaina oltiin agilityssa Onnin kanssa. Äiti tuli Helmin kanssa kävelemään ja se olisi halunnut kanssa halliin. Ihme, kun ei neiti kuitenkaan suostuisi tekemään mitään. Onnin kanssa meni tunti ihan jees. Kyllä se muiden koirien luokse hapuili, mutta innostui yhdessä vaiheessa leikkimään hihnalla tosi paljon. Sillon se oli ihan upeessa kontaktissa eikä mitkään koirat häirinnyt sitä. Treenien lopuksi, kun pakkailtiin kamoja, niin ryhmän toinen uroskoira tuli ihan nenän edestä ja Onni tietty sille ärähti. Ulkona oli kaksi uroskoiraa vierekkäin ja Onni oli metrin päässä niistä, kun juteltiin omistajien kanssa. Onni niille piti taas ärinän, mutta sain sen loppumaan. Tuo oli hyvä harjoitus! Vaikka Onni niille rähisi, ei koirat ollut moksiskaan eikä lähtenyt pois. Heti kun sain Onnin rauhotettua me mentiin itse pois hyvällä palkalla. Hävettää jotenkin olla tuolla treeneissä tämmösen rähjärin kanssa, mutta jossain se työ on pakko tehdä, että tapa saadaan pois. Onnia sentään kehuttiin hienoksi koiraksi, vaikka se ihan hössö onkin. Ja minä olen sitten ihan pihalla ohjaamisen kanssa..

Tänään mentiin kymään Purinan lähettyvillä kävelemässä, kun siellä oli kisat. Koiria vilisi koko aika, eli se oli ihan superhyvä harjoitus Onnille. Ihan lähimmälle parkkipaikalle eikä sisälle voida vielä mennä, koska sielä on liikaa koiria, mutta lähettyville mentiin ohituksia treenaamaan. Hienosti meni Onnilla! Ei kenellekään rähjätty. Nähtiin myös Milli koikkeri, joka on jo pari kertaa aikaisemminkin nähty kisoissa. Yksi koira rähähti Onnille, ja tuo vähän säpsähti, muttei rähjännyt takaisin. Jes! Tungin vaan namia nassuun, niin kaikki meni hyvin.(: Sen jälkeen lähdettin Nuuksioon metsälenkille. Oltiin melkeen kolme tuntia metsässä ja kyllä koirat nautti. Onnikin oli jopa ihan kieli pitkällä lenkin jälkeen, kun oli juossut edestakas. Kun pysähdyttiin syömään eväitä, käveli ohi mies. Onni huomasi sen vasta kun se oli ihan kohdalla ja näköjään pelästyi, koska lähti haukkuen juoksemaan miestä kohti. Onni hyppäsi sitä vasten ja heilutti lopulta häntää. Eli ihan väärä hälytys Onnille. Se on niin säikkyherkässä iässä. Lenkin jälkeen kotona Helmi nukkui ensin minun kainalossa ja sitten iskän kainalossa yhteensä tunnin. On sekin vaan niin sulonen tytteli. Helmistä on tullut tosi hellyyttävä, kun tuo Onni osaa rötväillä oikein olan takaa. Helmin rauhallisuus nousee arvostukseen kyllä nyt! Onni on niin energinen pakkaus, että se nukkui vähän lenkin jälkeen ja sen jälkeen taas piti riekkua lelujen kanssa. Sille ei sitten riitä mikään:)