lauantai, 27. marraskuu 2010

Piiiiiiitkän tauon päivitykset

Heipparallaa! Joo-o taas on kulunut monta viikkoa edellisestä kirjotuksesta, varmaankin jo yli kuukausi. Aikaa ei vaan riitä kaikkeen. Nyt kun on koeviikot, niin voi käyttää tätä aikaa kirjottamiseen lukemisen sijaan. Fiksu ratkaisu!

Helmi raukka on ihan näreissään talven tulosta. Se toivoo että aina olisi kesä! Aamuisin Helmi katoaa jonnekin ruoan jälkeen ja sitä joutuu huutelemaan kymmenen kertaa ennenkun rouva suostuu tulemaan ulos. Lopulta Helmi köpöttelee eteiseen hyvin nöyränä.. Ulkona tassut on jo nyt jäässä. Mitäköhän sitten kun lämpötila on -20? Onni taas puolestaan nauttii Helminkin puolesta. Se on heti ensimmäisenä hinkumassa ulos ja ulkona alkaa sellainen riehka että! Hihnaa revitään ja juostaan edestakasin ja peuhataan lumipenkoissa. En tiedä mistä tuo koiruus löytää kaiken energian. Sitten noitten kahden kanssa menee ihan mahdottomaksi kun hihnat on solmussa. Välillä ei tiedä itkeäkkö vai nauraa:) Koirien ohitus menee jo vähän paremmin. Suurin osa pystytään ohittamaan ilman rähnöitä, mutta niitäkin löytyy ketkä on Onnin mielestä kamalia. Äitin kanssa ollaan yritetty selvittää, mistä tuo johtuu. Ollaan tultu siihen tulokseen, että Onni on niin epävarma itsestään, että sen on haukuttava muille. Ikinä nuo rähinät ei ole olleet mitenkään hampaat irveessä, vaan ehkä vähän korkeemman puoleista haukkua. Pentuna Onni sai moikata ihan kaikkia koiria, eli ehkä sille ei ole tullut sellaista turvaa meistä ihmisistä. Olisi pitänyt olla ne tietyt koirakaverit ja muita ei sitten olisi menty moikkaamaan. Aina sitä oppii uutta näistä koirista, ehkä vähän liian myöhään..(: Tavoite on kuitenkin pysynyt ennallaan. Nyt vaan kierretään ehkä vähän pidemmän kaavan kautta. Ärsyttävää tuo epävarmuus ulkona, kun kotona Onni on maailman hellyyttävin koira. Se jaksaa leikkiä ja touhata. Ja nukkuessa se tuhisee suloisesti. Ehkä joku päivä siitä vielä tulee samanlainen kuin Helmi. Hemu voi olla missä vaan ihan miten vaan ja antaa kaikkien kopeloida sitä ihan vapaasti. Helmi on kuitenkin aika tasapaksu koira. Se vaan on ja on ihan tyytyväinen elämään(:

Agitreeneissä ei olla nyt oltu kolmeen viikkoon. Aina on sattunut jotain tielle ja tänään Purinalla oli jotkut kisat niin treenit oli peruttu. Ensi viikolla taas päästään. Onnin kanssa ollaan nyt nollattu ihan kokonaan. Agilitya on turha yrittää, kun tytöt ja muut urokset vie Onnin huomion. Nyt tehdään naksutuksia vaan hallin reunalla ja yritetään pitää kivaa. Hihnasta ei irti mennä ennenkun olen ihan varma, että Onni on hanskassa. Nyt se ei sitä vielä ole. Tuntuu että tuo murkkuikä kestää Onnilla vielä pitkään ja hartaasti. Viime treeneissä tehtiin rengasta, hyppyä ja puomia hihnassa hirveän leikin kassa ja Onnilla oli hauskaa! Kova hinku olisi päästä tekemään rataa, mutta en viitsi turhaan lähteä sähläilemään tuon kanssa.

Helmin kortisoonin loppumisesta on nyt joku puolitoista kuukautta. Sen jälkeen on ollut yksi korvatulehdus. Ne samat oireet kuin ennen lääkityksen aloittamista on tullut takaisin. Enää ei viitsi antaa mitään valmistuotteita. Kuten Onnille syötetään nameina frolicceja, niin niistä Helmille tulee kutinoita korviin. Kortisooni peitti kaikki tulehdukset. Helmi raukan turkki on ihan räjähtänyt! Se meni huonoon kuntoon viime talvena leikkauksen jälkeen. Sieltä leikellään aina hirveitä takkupalleroita pois kerran kuussa. Karva on kyllä iha hamppua. Onnin turkki on ihan eri laatua. Kesällä olisi kiva leikata Helmille kesäturkki. Vähän ottaa niitä roikkuvia mahanaluskarvoja pois, ettei takkuja tulisi niin paljon.

Seuraavaa blogimerkintää saattaa taas joutua odottelemaan pitkään. Yritän tulla kirjottelemaan jotain, mutta eipä tässä mitään erikoista tapahdu varmaankaan lähiaikoina:)

sunnuntai, 10. lokakuu 2010

Viikonlopun ohjelmaa

Tänä viikonloppuna käytiin monessa paikassa ja taphtui tosi hyviä ja vähän huonompiakin juttuja. Meidän teini osaa kyllä olla niin ihana lutunen kotona, mutta muualla menee rooli päälle. Vissiin pitää puolustaa reviiriä tai kukkoilla muuten vaan, kunhan Onni vaan tajuaisi, ettei sen tarvitse. Helmi on syttynyt ihan uudestaan taas! Onnille ostettiin vähän aikaa sitten uusi lelu, possu joka röhkii. Onni kuitenkin oli ihan pupu pöksyssä sen kanssa ja pelkäsi sitä kamalasti. Helmi taas rakastaa lelua ihan mielettömästi! Yleensä Helmi leikkii noin kerran viikossa, sillon kun sille itselle sopii. Nyt se voisi leikkiä possun kanssa joka pivä, ja jopa silloin kun ihminen tekee aloitteen. Possua Helmi ravistelee ja murisee sille. Ihme otus tuokin tyttö, ehkä kortisonin loppumisella on jotain vaikutusta. Ylihuomenna mennään taas eläinlääkärille tarkistamaan trombosyyttiarvot. Tämä on eka kerta lääkityksen loppumisen jälkeen. Jännää! Ainakin Hemu on voinut loistavasti. Nythän me voitaisiin osallistua jopa näyttelyyn Helmin kanssa:) Meidän Helmi on kyllä niin iso verrattuna kaikkiin muihin koikkerinarttuihin, ettei pärjäisi varmaan olleskaan. Voisi joskus kehässä pyörähtää tuon hampaattoman ja hamppukarvaisen tytön kanssa. Helmin pää on kyllä tosi nätti, sillä se ehkä voittaisi nuo muut puutteet.

Perjantaina käytiin koulun jälkeen koirien kanssa kolmen tunnin lenkillä ihanassa syksyisessä maastossa. Missä ihmeessä ne muut koirat on? Ei tullut kun pari tuon koko kolmen tunnin aikana.. Käytiin yhdellä kentällä rallytokoilemassa ja viereen tuli koira katsomaan. Onni ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan tokoili iloisesti minun kanssa. Hyvä juttu. Onnistumisista saa aina puhtia eteenpin. Se on kyllä huomattu, ettei nopeasti tästä selvitä. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja aikaa, että Onni pystyy relaamaan missä ympristössä tahansa. Oli sitten koiria lähellä tai ei. Kaksi askelta eteen, yksi taakse. Taitaa vähän näin mennä tämä homma. Helmi oli lenkillä ihan poikki ja laahusti vaan perässä. Se raukka ei jaksa oikein mitään liikuntaa. Lauantaina oltiin agilityssa Onnin kanssa. Äiti tuli Helmin kanssa kävelemään ja se olisi halunnut kanssa halliin. Ihme, kun ei neiti kuitenkaan suostuisi tekemään mitään. Onnin kanssa meni tunti ihan jees. Kyllä se muiden koirien luokse hapuili, mutta innostui yhdessä vaiheessa leikkimään hihnalla tosi paljon. Sillon se oli ihan upeessa kontaktissa eikä mitkään koirat häirinnyt sitä. Treenien lopuksi, kun pakkailtiin kamoja, niin ryhmän toinen uroskoira tuli ihan nenän edestä ja Onni tietty sille ärähti. Ulkona oli kaksi uroskoiraa vierekkäin ja Onni oli metrin päässä niistä, kun juteltiin omistajien kanssa. Onni niille piti taas ärinän, mutta sain sen loppumaan. Tuo oli hyvä harjoitus! Vaikka Onni niille rähisi, ei koirat ollut moksiskaan eikä lähtenyt pois. Heti kun sain Onnin rauhotettua me mentiin itse pois hyvällä palkalla. Hävettää jotenkin olla tuolla treeneissä tämmösen rähjärin kanssa, mutta jossain se työ on pakko tehdä, että tapa saadaan pois. Onnia sentään kehuttiin hienoksi koiraksi, vaikka se ihan hössö onkin. Ja minä olen sitten ihan pihalla ohjaamisen kanssa..

Tänään mentiin kymään Purinan lähettyvillä kävelemässä, kun siellä oli kisat. Koiria vilisi koko aika, eli se oli ihan superhyvä harjoitus Onnille. Ihan lähimmälle parkkipaikalle eikä sisälle voida vielä mennä, koska sielä on liikaa koiria, mutta lähettyville mentiin ohituksia treenaamaan. Hienosti meni Onnilla! Ei kenellekään rähjätty. Nähtiin myös Milli koikkeri, joka on jo pari kertaa aikaisemminkin nähty kisoissa. Yksi koira rähähti Onnille, ja tuo vähän säpsähti, muttei rähjännyt takaisin. Jes! Tungin vaan namia nassuun, niin kaikki meni hyvin.(: Sen jälkeen lähdettin Nuuksioon metsälenkille. Oltiin melkeen kolme tuntia metsässä ja kyllä koirat nautti. Onnikin oli jopa ihan kieli pitkällä lenkin jälkeen, kun oli juossut edestakas. Kun pysähdyttiin syömään eväitä, käveli ohi mies. Onni huomasi sen vasta kun se oli ihan kohdalla ja näköjään pelästyi, koska lähti haukkuen juoksemaan miestä kohti. Onni hyppäsi sitä vasten ja heilutti lopulta häntää. Eli ihan väärä hälytys Onnille. Se on niin säikkyherkässä iässä. Lenkin jälkeen kotona Helmi nukkui ensin minun kainalossa ja sitten iskän kainalossa yhteensä tunnin. On sekin vaan niin sulonen tytteli. Helmistä on tullut tosi hellyyttävä, kun tuo Onni osaa rötväillä oikein olan takaa. Helmin rauhallisuus nousee arvostukseen kyllä nyt! Onni on niin energinen pakkaus, että se nukkui vähän lenkin jälkeen ja sen jälkeen taas piti riekkua lelujen kanssa. Sille ei sitten riitä mikään:)

maanantai, 4. lokakuu 2010

Syksyn säveliä

Hyvä merkki siitä, että syksy tulee on se, kun koirat katoavat kokonaan maisemista. Lenkillä tulee ehkä yksi tai kaksi koiraa vastaan tai jopa ei ollenkaan. Minusta tämä on taas paras aika vuodesta. On kuitenkin melko lämmin, muttei liiakseen. Koirien kanssa ollaan tehty koulun jälkeen parin tunnin lenkkejä keltaisessa maastossa. Ilma on vaan niin ihana, että on pakko olla ulkona. Koirat nauttii myös tästä kaikista eniten, ei ole liian kylmä eikä kuuma. Helmiä kyllä aamu-ulkoilu pimeässä 3 asteen lämpötilassa on ruvennut vähän nyppimään. Se jäisi taas mielummin sohvan nurkkaan kerälle nukkumaan. Onni taas on ovella jo valmiina, että mennään jo! Toisin päin on taas ruokailussa. Helmi tietää, että heti kun herätään saa ruokaa. Se säntää iloisena keittiöön ja nököttää tiskin alla kunnes ruokakuppi on lattialla. Onnia ei välillä keittiöön kuulu laisinkaan. Yleensä se kuitenkin tulee keittiön ovelle nukkumaan. Helmille riittää, kun kerran antaa luvan. Onnille sit pitää hokea monta kertaa, kun herra ei millään haluaisi syödä. Lopulta se kuitenkin nöyrtyy syömään kaiken.

Onnin murkkuilun kanssa on nyt mennyt paremmin. Saijan keinot on tepsinyt. Koirien ohitus menee hyvin, kunhan on tarpeeksi etäisyyttä (ettei ihan vierestä tule, pari metriä on hyvä) ja nameja on mukana. Parin koiran ohi ollaan päästy ilman nameja pelkällä tiukalla otteella tilanteeseen. Isojen koirien kanssa sama ei kuitenkaan onnistu. Möröt on oikeastaan kokonaan jänyt pois. Silloin tällöin tulee jotain ihme murinoita. Mopojenkin kanssa menee hyvin nykyään. Inhottaa vaan tuo muille koirille rähjä. Muut tytöt on sitten tietty tosi ihania!

Viime lauantaina alkoi agilityn talvikausi ja päästiin aika hulppeisiin olosuhteisiin treenaamaan, nimittäin Purinalle. Ainakin viimetalvihalliin verrattuna on suuri parannus. Hallista löytyy sentään muutama valo, yhden lampun sijaan.(: Ennen treenejä Onni oli taas ihana oma itsensä ja rähisi kahdelle sen ryhmäläiselle. Jes! Siinä ajattelin, ettei hommasta tule mitään. Onni kuitenkin karkaa rähjäämään muille. Mentiin kuitenkin sisään ja kun jätin sen odottamaan, kiinnostui Onni vain minusta. Hyvä näin. Rataa tehdessä Onni lähti muutaman kerran muiden luo, mutta sain sen aina kutsuttua takaisin. Mutta kärsivällisyyttä tarvitaan Onnin kanssa ihan hirveästi. Eniten minua harmittaa koko tilanteessa on se, että Onni on ihan hirmu taitava ja sitten minä pilaan sen olemalla "ei yhtä kiinnostava omistaja kuin toiset koirat". Uusi halli ja uudet koirat pisti Onnia vähän sekaisin. Kepeillä se oli ihan hukassa, lähti aina kesken pois. Ja muutenkin sellasta haahuilevaa oli koko homma. Ehkä sitten kun saadaan varmuutta halliin hommat sujuu paremmin. Minä sain noottia ohjauksesta ja onhan se tiedossa, että olen aika hukassa nopean koiran kanssa. Helmin kanssa eht miettiä kaikkea kaksi kertaa, mutta Onnin kanssa ei ehdi mitään. Teen vain tunteella, jos nyt menis nopeesti oikein. Eli tarkkuutta ohjaukseen ja ohjaukset loppuun asti. Nämä oli ohjeet. Kontakteilla vähän sama juttu, Helmille ei olla koskaan opetettu kontakteja, koska se ei niitä tarvinnut. Onnille opetin jotenkin ihan tyhmällä tavalla eikä siitä oikein mitään tullut. Kouluttaja ehdotti, että otetaan targetti ja tästä edespäin treenataan targetilla. Onneksi ollaan otettu jo nenäkosketusta, ettei sitä tarvitse opettaa alusta. Siirretään vaan temppu esteelle. Kyllä tässä taas oppii niin paljon uutta, että jos joskus kolmas koira tulee, niin aika paljon tietoa on käsissä.

Sosiaalistumassa ollaan käyty bussilla ja yritetty kävellä koirarunsaissa paikoissa totuttelemassa. Tulee ihan pikkupentuajat mieleen(: Ehkä tuo Onni parin vuoden päästä on tasottunut hourailuistaan. Helmi elelee ihan normaalia elämää, kuljeskelee meidän mukana koiratouhuissa vaikkei niistä mitään välitäkään. Laitan vielä pari kuvaa agikentältä kalasatamasta ja youtubeen laitoin videon Onnin kepeistä:

 1286188012_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1286187923_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1286188159_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Onni pääsi patjantuhoamishommiin

sunnuntai, 29. elokuu 2010

Jännittävä maailma

Nonniin sain vihdoin aikaseksi kirjottaa tänne. Ilma on ainakin viilennyt tosi paljon ja ulkona pitää käyttää pipoa, ainakin aamuisin. En tiedä onko liiottelua, mutta +9 asteen lämpötilassa rupeaa olemaan aika kylmä. Koissut senkun nauttivat lämpötiloista.

Mutta sitten itse asiaan, elikkä meillä on nyt kotona tosi murkkuikäinen ja tosi mörköikäinen koiralapsi. Ulkona yhtäkkiä Onni saa kohtauksia, jossa se rähjää johonkin ihan tuntemattomaan. Ei ihmisiä eikä koiria näkyvillä ja silti jokin pelottaa. Ihme mörköjä sillä päässä. Tänään aamulenkillä metsässä takanamme käveli nainen. Onni ei ollut huomannut häntä ja kun nainen katkaisi oksan Onni pelästyi ihan mahdottomasti. Sillä oli korvat luimussa ja häntä alhaalla. Namikaan ei kelvannut, tilanne oli siis liian stressaava. Päätin että turhaan yritän sitä rauhottaa kun ei Onni vastaanottanut mitään. Pistin Onnin taakseni ja lähdin kävelemään reippaasti eteenpäin sanomatta mitään. Vähän matkaa käveltäessä Onni rauhottui ja tein pari temppua sen kanssa. Näin olen toiminut aina mörköjen kanssa. Kun huomaan, että Onni jännittyy, rupeaa katselemaan ympärilleen tai ihan rähisemään metsään en yritäkään otaa Onnia kontaktiin, koska silloin se saa mörköilystä huomiota. Laitan Onnin taakseni ja pidän sen siellä hihnalla. Ennen Onni pyrki edelleni takaalta, mutta on nyt oppinut pysymään takanani. Tässäkin hommassa ideana se, että omistaja on se joka suojelee ja päättää. En yleensä sano mitään, toki voi kertoa koiralle kuuluvalla ja selkeällä äänellä että "mennään", mutta lähden vain itsevarmasti ja reippaasti eteenpäin. Ainakin meillä on tämä niksi toiminut. Turha antaa koiran peloille valtaa, vaan ottaa itse ohjat käsiinsä. Olipas taas sekavasti kirjoitettu.. Ehkä joku jolla on samoja ongelmia saa tästä jotain vinkkiä. Onneksi tämäkin vaihe on ohimenevää. Välillä on ihmisen hermot kovalla rasituksella näitten mörköjen kanssa. Pitää vaan pysyä rauhallisena niin kaikki onnistuu.(:

Ja sitten meidän murrosikävaihe. Niinkuin varmaan kaikki urokset jossain vaiheessa, myös Onni rähjää toisille uroksille. En vaan oikein usko siihen, että tämä on ihan ohimenevää. Yhdessä vaiheessa emme tienneet mitä tehdä, mutta kävimme Saija Koskisen luona juttelemassa ongelmista ja saimme todella hyviä vastauksia. Saijan neuvoa noudattaen aina koiran tullessa vastaan heittelen nameja maahan. Yleensä menemme vähän sivuun, ettei koira tule ihan läheltä. Yritän tehdä maasta todella mielenkiintoisen ihmettelemällä ja itse vähän kaivamalla maata. Se on myös toiminut hyvin. Rähinöitä koirille ei ole tullut Saijan luona käymisen jälkeen, kiitos siitä vielä Saija!(: Mutta mörkö rähinöitä on tullut, niitä ei oikein Onnilla voi ennakoida. Meillä ei muuten ole ollut mitään tiettyä kohdetta, kun muistan että Helmi pelkäsi pienenä vähän isoja roskiksia. Onnilla mörkörähjä on vaan satunaista oikeastaan aika laajalle alueelle kohdistettua. Ei mitään yksittäistä objektia. Pari viikkoa sitten sattui pari ikävää tapahtumaa. Onni murisi ja yritti napata kiinni ihmistä! Ensimmäisen kerran tämä tapahtui äitini työkaverille, joka omistaa suunnilleen saman ikäisen uroskoiran kuin Onni. Uskon, että tuo haju laukaisi käytöksen. Toinen kerta oli naapurimme joka kyykistyi samalla tavalla moikkaamaan Onnia, kuin äitini työkaveri. Muuta selitystä emme löytäneet, kuin se että nainen oli selvästi humalassa. Se voi pelottaa varsinkin mörköilevää miestä. Muuten kaikkien ihmisten moikkaaminen on ollut tosi nättiä ja mennyt hirmu hyvin. Eläinlääkärikin sai laittaa rokotuksen ihan rauhassa ja Onni oli iloinen. Oliko nuo murinat vain jotain murkkuikää vai mitä, mutta ainakaan enää ei ole tullut vastaavaa. Nyt on tunnekriisit Onnin pikkupäässä menossa ja ne pitää yrittää saada hallintaan.

Agilitya ollaan treenailtu normaalisti. Nyt ei olla käyty missään kisoissa. Vuokrasin avaimen kalasataman kentälle, joka on ihan rauhassa. Siellä pystyy tekemään ilman häiriötä solmukohtia. Nyt agility on ruvennut sujumaan tosi hyvin, paitsi kontaktit. Niitä en ole älynnyt opettaa alusta asti niin selkeästi. Nyt alkaa tehotreeni! Pari mörköä oli Onnilla agikentälläkin. Keinu ja A. Keinua Onni vähän kammosi kun piti mennä ilman hihnaa, mutta nyt menee jo ihan mukavasti. Kyllä se vielä aika pelottava on, mutta ainakin läpi tullaan. A:lla tuli joku ihan ihme stoppi ettei Onni suostunut menemään sitä. Se kiipesi vähän matkaa ja kääntyi sitten takaisin. Päätin että tästähän ei mitään kammoja jää ja otin Onnin hihnaan. Otettiin vähän vauhtia juoksemalla ja Onni olisi toistanut taas saman kieltämisen. Minä vedin Onnin ylös hihnalla ja alas se tulikin ihan reippaasti. Sen yhden kerran jälkeen A palautui ennalleen. Ei siis kannata antaa peloille valtaa! Nyt ollaan käyty aina maanantaisin ohjatuissa tunnin treeneissä ja kaksi kertaa puolen tunnin omissa treeneissä. Eli kaksi tuntia  agia viikossa yhteensä, se on ihan hyvä määrä(: Eilen tehtiin takaaleikkauksia ja kontakteja. Onni irtoilee kyllä hirmu hyvin! Huomattiin juuri, että koikkeriyhdistys järjestää talvella viralliset kisat. Sinne on sitten tähtäin, kun Onnikin on kisaikäinen. Hemukin pääsee aina vapaatreenailemaan, mutta se on niin hidas, että hermot meinaa mennä! Raukka laukkaa niin kovaa kun pystyy, mutta silti jää jälkeen.

Yritän olla tästä edes ahkerampi kirjoittelemaan, mutta koulu ja koissut vie melkein kaiken ajan.. Eikä tässä tule, ainakaan toivottavasti, mitään ihmeellistä tapahtumaan vähään aikaan.=)

sunnuntai, 1. elokuu 2010

Laama agilitya

Lähdettiin keskiviikko iltana Teuvalle mummolaan. Huomattiin, että yöajaminen sopii Onnille paljon paremmin. Sillon se nukkuu sikeästi koko matkan, mutta muuten pyörii ja hyörii ja sillä on tylsää. Mummolassa ekana puuhana koirat pääsi putsaamaan keittiön lattiaa ja vahtimaan ruokakomeroa. Niinkuin joka kerta:) Syödessä Onni ottaa rennosti, mutta Helmin täytyy vahtia koko aika kuka pudottaa tai antaa jotain. Torstaina tehtiin jälki. Homma oli vähän sählinkiä, kun koirat huusi autossa ja Helmi oli ihan täpinöissään. Onni nyt hökelsi mukana vaikkei tiennyt mitä tapahtuu. Helmi pääsi jäljelle, joka oli aika lyhyt. Hyvin Hemu ajoi jäljen. Sillä on aika hyvin keskittymiskykyä, eikä se enää vedä niin paljoa. Saa kulkea liina löysällä. Ja nyt jos Helmi erehtyy sivuun jäljeltä, osaa se itse löytää takaisin. Onnille tehtiin vain suora jälki, harjoitusjälkeä. Tämä oli vissiin toinen kerta vasta mejää Onnille. Sillä on tosi hyvin keskittymiskykyä! Vasta toka kerta eikä liina kertaankaan kiristynyt. Eikä erehdyksiä tullut yhtään. Toisaalta tuo oli vain suoraa, mutta sekin jotain(:

Perjantaina aamupäivä vaan oltiin ja illalla lähdettiin agi-kisoihin Kauhajoelle. Ihan Teuvan vieressä oli. Kisat oli melko pienet, ainakin sen osalta että oltiin TAAS ainoat medeissä. Noo eipä rupea tylsistyttämään jos aina saadaan kerätä palkinnot! Aluksi oli tarkoitus mennä vaan Onnin kanssa, mutta päätettiin taas Helmikin päästää kentälle. Odotellessa Onni päätti olla taas jätkä ja se otti silmätikukseen kaksi belggaria.. Niille piti sitten rähjätä aina kun törmättiin. Muille ei mitään, mutta ne oli muka niin hirveitä. Rata oli taas tottakai mölleiksi helppo ja esteitä 20. Laitan kotisivuille videot taas jossain vaiheessa. Onnin kanssa sai juosta taas kaksi rataa ja molemmilta hylly. Ihan tyhmässä kohdassa, mutta videoa katsoessa huomasin taas että ohjauksessa ihan selvä virhe. Helmi juoksi Onnin kahden vuoron välissä ja sai yhden kiellon, mutta muuten puhtaan radan! Yliaikaa tuli kuitenkin pari sekuntia.. Ylläri Helmille. Loppuradasta se näytti siltä, että olisi kuollut siihen paikkaan. Ihan läähpuuh koira (mukamas!). Helmi korkkasi sitten tuloksella 7,2 ykköspalkinnon! Eikös Onnin pitänyt olla se meidän agilitykoira? Helmi voitti vielä pokaalin ja ruusukkeen. Ikinä noin hienoa ollut mölleilemässä. Helmin taktiikka puri tällä kertaa. Hemu ajattelee, että muut hylätään kuitenkin ettei siellä radalla tarvitse juosta kovaa. Tähän asti toiminut ainakin!(: Meidän Laama on nyt saanut ykkös ja kakkossijan. Harmi että se on niin hidas:( Sitten kun on muita osallitujia, niin ei Helmi oikeastaan pärjää. Oli ihan kivat kisat, mutta kaikki oli jotenkin vähän tiukkoja. Tai tunnelma ei ollut niin rentoa, kun esimerkiksi viimekisoissa Orimattilassa. On ihan kiva, että vastustajat voi puhua keskenään, eikä ole niin kilpailuhenkeä! Mutta kisatilanteessa kukin keskittyy tavallaan(: Minulle toimii parhaiten vaan rentona olo, jos olen liikaa koirien kanssa keskenään "lämppäämässä" rupeaa jännittämään. Mielummin juttelen ja olen ihan normaalisti.

Lauantaina lähdettiin kotia kohti ja ajettiin päivällä. Sillon Onni ei mahtanut olla millään paikoillaan. Se pyrki koko aika pois auton takaluukusta ja yritti leikkiä minun kanssa. Yöllä siis seuraavan kerran ajellaan. Minä lähden huomenna viikoksi Norjaan, tulee ikävä koiria kyllä:( Hyvin nuo nappulat pärjäilee äitin ja isin kanssa kuitenkin. Pistetään tähän vielä pari kuvaa reissulta ja Helmin hienosta ensimmäisestä pokaalista!

1280674949_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Magnusti-koikkerit (vertaa koirien karvanlaatua!)

1280674891_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Höpsöt kaverukset

1280674856_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Helmi ei vissiin jakssanut poseerata kameralle