Hyvä viikonloppu

Onpa taas pitkä aika viime kirjoituksesta. Ei edes kouluhommia ole ollut paljon, laiskuus on vain iskenyt minuun. Viime merkinnän aikoihin lämpötilä oli jossain -10 asteen paikkeilla, nyt mittari kipuaa jo plussan puolelle. Kevät siis tekee tuloaan. Ensi viikolla tosin saadaan nauttia pakkasista TAAS.. Eniten tylsää tässä talvessa on se, että kaikki kurssit on järkyttävän kalliita, eikä treenipaikkoja ole hirveästi tarjolla. Pihallakaan ei voi enää olla, kun lunta on sen verran että koirat pääsevät naapurin pihalle. Viime viikolla kävikin niin, että viideltä aamulla aamupisulla molemmat koirat oli yhtäkkiä kadonnut pihalta. Siinä olikin sitten mukavaa toimintaa aamulla lähteä metsästämään kahta koikkeria. Puolisen tuntia siinä meni, kun kaksikko tuli takaisin. Onni tuli iloisesti kotiin suoraan, oli vissiin ollut vähän hämillään koko hommasta. Helmin piti sitten oven edessä vielä ketkutella. Lopulta Helmikin saatiin sisään.

Viimeviikonloppuna oltiin laajasalon LionsClubin ulkoilupäivillä. Koirien kanssa matkustettiin bussilla sinne ja kaikki meni hyvin. Paitsi Onnin piti vähän vetää ja haukkua sitten hevosille. Muuten meillä meni hyvin. Kevällä ajateltiin mennä Falkullan kotieläintilalle Onnin kanssa tutustumaan hevosiin ja lehmiin. Se unohdettiin tehdä kun Onni oli ihan pieni. Helmin kanssa se tehtiin jo ihan pentuna. Helmi käyttäytyi päivillä hyvin, se on jo vanha konkari. Varsinkin kun äiti osti makkaraa, Helmi oli kontaktissa koko aika!

Eilen oltiin koikkeritokossa Espoossa. Aurinko paistoi ja ilma oli todella hyvä. Kylmä ei tullut yhtään, vaikka oltiin ulkona noin puolitoista tuntia. Nuottaniemi on tosi kaunis paikka aina kun on hyvä sää, se on ihanaa että Mervi vetää arkitokoa kaikille halukkaille ja vielä ilmaiseksi. Koikkeritokossa on kiva nähdä muita koikkereita omistajineen. Sana on selvästi kiirinyt, sillä sillon kun koikkeritokossa käytiin ekoja kertoja, ei siellä ollut läheskään noin paljon porukkaa. Nyt paikalla oli noin kymmenen, en tarkkaan tiedä. Tällä kertaa harjoteltiin kivoja pikkutemppuja. Tikapuut, jalkojen välistä hyppy (jaloilla tehdään rinkula), kieriminen ja kasi. Luoksetuloa otettiin myös ja odottamista. Olin tosi tyytyväinen Onnin käyttäytymiseen. Välillä kaikki muu paitsi minä kiinnosti, mutta suurimman osan ajasta oli meillä hyvä kontakti. Onnilla oli hauskaa opetellessa uusia temppuja ja leikkimäänkin se pystyi jonkin verran lelulla. Koko reissu oli onnistunut, koska bussimatka Espooseenkin meni todella hyvin. Onni ei kertaakaan merkannut bussiasemien sisälle ja bussissa sekä metrossa matkustaminen sujui hyvin. Isä tulikin sitten hakemaan meidät tokon loputtua. Onni sai moikata pientä 14viikkoista Mizyä, joka oli ihan superihana! Toinen oli niin hauras, etten viitsinyt päästää Onnia täysillä leikkimään. Siinä olisi käynyt huonosti, Onnilla kun ei vielä päässä järkeä ole kuin vähäsen. Helmi ei tällä kertaa päässyt mukaan taaskaan. Isä oli töissä aamupäivän ja pääsi vain hakemaan meidät, jos auto olisi ollut koko päivän käytössä, niin äiti olisi tullut Helmin kanssa mukaan. Autossa piti olla varovasti, koska se on laina-auto, kun meidän oma on huollossa.

Tänään oltiin sitten Hyvinkäällä koikkeripentuagilityssa. Sielläkin oli tosi kivaa ja onnistumisen tunteita tuli rutkasti. Ne kun on viimeaikoina ollut harvassa. Tuntuu, että tähän murkkuiluun on tulossa helpotusta. Vaikka en usko että kuukaudella päästään tästä hommasta. Agilityssa oli luvassa kaksituntinen sessio. Ensin ajattelin, että Onni ei jaksa todellakaan koko aikaa. Kaksi tuntia oli oikeastaan todella hyvä aika. Ensimmäinen puolituntinen oli luentoa ja teoriaa Kristiinan pitämänä. Onni sai sillä välillä availla ääntään kopassa. Sen jälkeen omatoimisesti haettiin koiraan kontaktia ja leikittiin sekä innostettiin koiria. Se oli oikeasti todella hyvä, sillä sain otettua Onnin kanssa rauhassa kontaktin. Yleensä pitää mennä suoraan toimintaan, millon Onni on vielä ihan kiinnostunut uusista hajuista. Parinkymmenenminuutin kontaktisession jälkeen meillä oli hyvä yhteys. Tottakai muukin kiinnosti, mutta aina kun kontaktia halusin, niin sen myös Onni antoi. Pari kertaa Onni pääsi karkaamaan minulta, mutta sain sen nopeasti kiinni. Sen verran vielä muut kiinnostaa. Kouluttajina meillä oli Kati ja Kristiina. Ryhmä jaettiin kahteen osaan, mutta jotenkin sekaisin siinä kait lopulta treenattiin. Onnin kanssa ei tehty kuin neljää eri juttua. Muu aika me vain oikeastaan hengailtiin. Se oli juuri täydellinen aika jaottelu. Ensin tehtiin vauhtisuoraa. Hyppy-putki. Onni oli vähän lukossa vielä siinä vaiheessa. Ei ollut relannut ihan kunnolla, lelukaan ei kelvannut silloin. Vähän aikaa oltuamme sain Onnin innostumaan lelusta, tai oikeastaan sen omasta hihnasta. Sitä hihnaa me ollaan aina käytetty palkkana. Poika retuutti sitä ihan innoissaan ja käytin sitten tilaisuuden hyväksi. Tehtiin yhdellä hypyllä ilman rimaa irtoamista ja takaakiertoa. Onni oli aivan innoissaan. Sen jälkeen oli luvassa taas taukoa. Tauon jälkeen kokeiltiin pussia ja lisättiin siihen hyppy. Lopulta sarja kasvoikin tähän hyppy-pussi-hyppy-hyppy-putki. Pari kertaa tuon tehtyä Onni ja minä oltiin aivan puhki. Huomaa kyllä sen, että Onni on vielä pentu ja omistaja ei harrasta tarpeeksi liikuntaa! Lopuksi tehtiin vielä puomia Kristiinan opastuksella. Itse en ole oppinut puomin ohjaamista koskaan hyvin. Nyt sen vasta tajusi. Nyt meillä on suunnitelma miten puomi pitäisi suorittaa ja lähdetään siitä rakentamaan ihan palasina alusta lähtien. Tämä päivä avarsi hirveästi taas tätä maailmaa. Sain paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja. Vaikka agilitya on harrasteltu Helmin kanssa jo paljon, silti sain ihan uuden näkökulman taas kouluttamiseen. Kiitos kouluttajille hyvistä ohjeista. Lopulla pääsi kaikki koikkerilapset leikkimään ulos vapaana, hyvin kaikki meni yhteen. Onni ja Leevi jopa innostui leikkimään, kun yleensä parina on aina ollut Miko ja Onni. Rähinöitä ei tullut ja se oli yllättävää koikkeriporukalta:) Tuntui, että tämä viikonloppu oli tosi onnistunut ja luulen että eniten minun oman asentoitumiseni ansiosta. Päätin, että murkkuikäisen pojan kanssa voi myös saada jotain aikaan ja niin me nyt saatiin:)

Näyttelysuunnitelmat meni taas uusiksi, kun kuultiin huhuja että Aptuksen tuomari on pilkkufriikki ja meidän Onnihan ei muuta ole kuin pilkkua koko koira. Turha sitten sinne on mennä hakemaan jotain H:ta.. Tällä hetkellä näkyvissä ei sitten ole muuta kuin päänäyttely kesällä. Voisi tarkastella vielä kennelliiton sivuilta ryhmiksiä. Kohta alkaa mätsäri kausi eikä tarvitse lähteä koiratapahtumiin aina Helsingin ulkopuolelle. Itseasiassa keväisin ja kesäisin viiden minuutin päässä meiltä, Sahaajakadun kentällä on vähintään kerran viikossa mätsäri. Sinne on helppo mennä meiltä bussilla. Kohta pitäisi olla agilityn hallittavuustesti, toivottavasti päästään läpi! Helmin kanssa en viitsinyt ilmottautua mihinkään ryhmään, sillä se ei kuitenkaan ole Hemun juttu. Ainiin, mittailin koiria vähän joka paikasta yksi päivä kun oli tylsää laitetaanpa nekin tulokset tänne.

Helmi: