Heippa!

Joulu oli ja meni ja nyt ollaan turvallisesti takaisin Helsingissä. Niinkuin perinteisesti on ollut olimme tänäkin jouluna etelä-pohjanmaalla Teuvalla isäni vanhempien luona.

Etukäteen matka hirvitti minua ihan kamalasti, koska takaluukkuun ei boksia mahtuisi, joten molempien koirien piti matkustaa takapenkillä. Onneksi Rolle napattiin kyytiin vasta Parkanosta, eli sain olla takapenkillä aika vapaasti. Menomatkalla käväistiin myös ensin tuttavien luona, jossa asustelee vanha rouva Hippo, labradorinnoutaja. Onnia ärsytti ihan hirveästi se, kun Hippo vaan makasi lattialla eikä leikkinyt sen kanssa ollenkaan! Onni yritti tehdä vähän lähempääkin tuttavuutta takapään kautta, mutta Hippo antoi aina Onnille varoituksen jos se oli liian innokas. Toinen pysähdys tehtiin sitten Hyvinkäällä Katin luona (Onnin kasvattaja). Siellä Onni oli taas aivan häkeltynyt, kun vastassa oli jopa kaksi ihanaa tyttöä. Niiltäkin Onni sai hyvin koikkerimaiset lähtöpassit. Lopulta kuitenkin sitkeän yrityksen jälkeen Terra suostui juoksemaan pitkin pihaa Onnin kanssa. Sen jälkeen kyllä nukuttiin ja makeasti Terratyttö mielessä ja uusi Katilta saatu porolelu kainalossa. Pakko kai tässäkin mainita, että sillä välillä kun oltiin poissa päätti Helmi mutustella matkaevääksi kolme sämpylää. Sen jälkeen oli Helmi itsekkin aika pulla. Takasintulomatkalla olikin eri homma. Meillä oli kaksi koiraa ja kaksi ihmistä takapenkillä, eikä boksikaan tietenkään mahtunut takapenkille nyt. Helmi oli ihan paniikissa, kun joutui olemaan Onnin kanssa niin pienessä tilassa niin lähekkäin! Onneksi matka sujui kuitenkin ilman irvistelyjä. Hirveän hyvin tuo koikkerilapsi kuitenkin matkasi, nukkui kaikki matkat, melkein 5 tuntia putkeen.

Mummolassa Helmi pääsi taas takaisin vahtimaan rakasta ruokakomeroaan. Se on melkein pyhä paikka Helmille, sillä menee oikeastaan koko aika komeron oven edessä makaamiseen ja jos ei yöllä laiteta keittiön ovia kiinni, niin siinä edessä nukutaan myös koko yö. Komeron lattialle kun on yleensä aina pudonnut kaikkea ihanaa syötävää! Jakoi Helmi Onnillekin muutaman vahtivuoron, pikkupoika viihtyi komeron oven edessä nukkumassa pariin kertaan. Kyllä kun vaan vähän pohjoisempaan lähdetään niin ilma kylmenee, koirat ei pitkiä lenkkejä pystynyt tekemään ollenkaan kun tassuja alkoi jo aristaa. Kerran käytiin Parran laskettelukeskuksen metsässä kävelemässä. Silloin ihme kyllä ei tassuista ollut kylmä ollenkaan. Koirat pääsivät juoksemaan laskettelurinteitä ylös alas. Ei siinä itse pystynyt kun kerran nousemaan sellaiset 30metriä, sitten loppui kunto kesken:) Miten noilla koissuilla kunto kestää? Helmillä kyllä huomaa selvästi kunnon laskun. Se ei paljoa jaksanut juosta aina hölkkäili vaan. Otti se välillä aina spurttia, mutta sitten lepäili taas. Loppu lenkistä alkoi Helmi jo linkata, tiedä sitten jäätyikö tassut vai revähtikö siltä lihas tai jotain vastaavaa. Helmihän ei ole aikoihin revitellyt tuolla tavalla ja vielä ihan kylmiltään. Raukka kun on ollut potilaana melkein koko syksyn.

Jouluaatto oli sitten ihanaa aikaa koirille! Viimeisiä paketteja paketoitiin ja koirat kävi ihan kuumina, kun jotain rapisteltiin muttei saanut tutkia. Onnia se vaivasi erityisesti. Se istui sängyllä ja tuijotti tarkasti kun minä paketoin lahjoja. Jokaisen vaiheen erikseen. Helmiä ei sellaiset hajuttomat paketit yhtään kiinnostanut, mutta kun kongit otettiin pöydältä ja ruvettiin laittamaan pakettiin, rupesi Helmilläkin jotkut hermonystyrät toimimaan. Siinä aattona vielä syötiin ja pitihän Onninkin osallistua vohkimalla yksi leipa pöydästä, kun kukaan ei ollut paikalla. Poika jäi sitten vähän rysän päältä kiinni, kun pudotti kynttelykön pöytältä ja aiheutti pienen räminän. Minä annoin kunnon lähdöt Onnille ja sen jälkeen ei se varmaan muutamaan kymmeneen minuuttiin uskaltanut astua ruokahuoneeseen. Vähitellen se kuitenkin hivuttautui kerjäämään Helmin viereen pöydästä. Sen jälkeen ei kuitenkaan pöydältä mitään viety. Joulupukin tulo se vasta oli kivaa. Onni oli ihan innoissaan pukista ja pääsi jopa yhteiskuvaan sen kanssa. Pukilta Onni sai uuden pehmolelun ja possun saparoluun ja molemmat koirat sai kongit täytettynä maksalaatikolla. Molemmille koirille olisi annettu luut, mutta Helmi ei saa nyt syödä vielä pariin viikkoon mitään kovaa hammasoperaation takia. Siksi Onnikin sai vain pikkupurtavan ettei eäreilua peliä tulisi. Uudelle pehmolelulle Onni piti perinteisen rituaalin, eli ensin tappo sitten syödään silmät pois päästä, ja viimeiseksi silmien rei'istä kaivetaan täytteet ulos. Tämä sama kaava toistuu melkein kaikille pehmiksille mitä Onnilla on. Aattoyönä sitten nukuttiin makoisasti herkut masuissa.

Joulupäivänä käytiin katsomassa serkun poikaa Joakimia, joka on nyt noin 2-vuotias. Onni oli aivan innoissaan hänestä. Helmihän ei paljoa välitä. Aika hyvin meni kuitenkin, kun Onni sai vain tutkittua pojan kokonaan ja sai häärittyä tarpeeksi hänen ympärillä, ei se paljon enään noteerannut poikaa. Onnia kyllä kiinnosti lelut mitä Joakim sai lahjaksi. Kaikkia hienoja paloautoja ynnä muita. Voi että kun meidänkin pikkupoika olisi sellaisia saanut! Pohjanmaalla vielä pari päivää lomailtiin ja lähdettiin sitten Helsinkiin takaisin. Hyvin tuo matka meni molemmilta koirilta!

Nyt sitten saa koirat vielä nauttia pari viikkoa lomailusta, ihmiset on kotona koko päivän ja niillä on paljon aikaa touhuta. Minua alkoi vähän jännäämään tuo Turun koiranäyttely, kun yhtään mätsäriä ei ole tulossa ennen sitä minne pääsisi treenailemaan. Muuten meillä ei mitään ongelmaa ole, mutta kun tuo Onni on niin ylisosiaalinen:) Se olisi aina riekkumassa muiden koirien kanssa, kehässä myös. Nyt kanssa ilmottauduttiin tokon tehokurssille, toivottavasti vaan vauhti siellä ei ole liian nopea Onnille. Kotona vaan pitää tehdä ahkerasti duunia, että pysytään kurssilla perässä. Koikkeriagiin kanssa ilmottauduttiin, joka on maaliskuussa ja huhtikuussa alotetaan sitten agility-treenit kunnolla. Keväällä agi-treenien lisäksi otetaan varmaan myös jotain toko-kursseja. Tässä varmaan on tarpeeksi ohjelmaa loppukevääksi:)

Ainiin vielä pari kuvaa joulun vietosta

Helmi ja Tuhi nukkuu

Joulupukki ja kiltit lapset

Helmin oma paketti!

Ja onni myös