Helmi raukka on ihan näreissään talven tulosta. Se toivoo että aina olisi kesä! Aamuisin Helmi katoaa jonnekin ruoan jälkeen ja sitä joutuu huutelemaan kymmenen kertaa ennenkun rouva suostuu tulemaan ulos. Lopulta Helmi köpöttelee eteiseen hyvin nöyränä.. Ulkona tassut on jo nyt jäässä. Mitäköhän sitten kun lämpötila on -20? Onni taas puolestaan nauttii Helminkin puolesta. Se on heti ensimmäisenä hinkumassa ulos ja ulkona alkaa sellainen riehka että! Hihnaa revitään ja juostaan edestakasin ja peuhataan lumipenkoissa. En tiedä mistä tuo koiruus löytää kaiken energian. Sitten noitten kahden kanssa menee ihan mahdottomaksi kun hihnat on solmussa. Välillä ei tiedä itkeäkkö vai nauraa:) Koirien ohitus menee jo vähän paremmin. Suurin osa pystytään ohittamaan ilman rähnöitä, mutta niitäkin löytyy ketkä on Onnin mielestä kamalia. Äitin kanssa ollaan yritetty selvittää, mistä tuo johtuu. Ollaan tultu siihen tulokseen, että Onni on niin epävarma itsestään, että sen on haukuttava muille. Ikinä nuo rähinät ei ole olleet mitenkään hampaat irveessä, vaan ehkä vähän korkeemman puoleista haukkua. Pentuna Onni sai moikata ihan kaikkia koiria, eli ehkä sille ei ole tullut sellaista turvaa meistä ihmisistä. Olisi pitänyt olla ne tietyt koirakaverit ja muita ei sitten olisi menty moikkaamaan. Aina sitä oppii uutta näistä koirista, ehkä vähän liian myöhään..(: Tavoite on kuitenkin pysynyt ennallaan. Nyt vaan kierretään ehkä vähän pidemmän kaavan kautta. Ärsyttävää tuo epävarmuus ulkona, kun kotona Onni on maailman hellyyttävin koira. Se jaksaa leikkiä ja touhata. Ja nukkuessa se tuhisee suloisesti. Ehkä joku päivä siitä vielä tulee samanlainen kuin Helmi. Hemu voi olla missä vaan ihan miten vaan ja antaa kaikkien kopeloida sitä ihan vapaasti. Helmi on kuitenkin aika tasapaksu koira. Se vaan on ja on ihan tyytyväinen elämään(:

Agitreeneissä ei olla nyt oltu kolmeen viikkoon. Aina on sattunut jotain tielle ja tänään Purinalla oli jotkut kisat niin treenit oli peruttu. Ensi viikolla taas päästään. Onnin kanssa ollaan nyt nollattu ihan kokonaan. Agilitya on turha yrittää, kun tytöt ja muut urokset vie Onnin huomion. Nyt tehdään naksutuksia vaan hallin reunalla ja yritetään pitää kivaa. Hihnasta ei irti mennä ennenkun olen ihan varma, että Onni on hanskassa. Nyt se ei sitä vielä ole. Tuntuu että tuo murkkuikä kestää Onnilla vielä pitkään ja hartaasti. Viime treeneissä tehtiin rengasta, hyppyä ja puomia hihnassa hirveän leikin kassa ja Onnilla oli hauskaa! Kova hinku olisi päästä tekemään rataa, mutta en viitsi turhaan lähteä sähläilemään tuon kanssa.

Helmin kortisoonin loppumisesta on nyt joku puolitoista kuukautta. Sen jälkeen on ollut yksi korvatulehdus. Ne samat oireet kuin ennen lääkityksen aloittamista on tullut takaisin. Enää ei viitsi antaa mitään valmistuotteita. Kuten Onnille syötetään nameina frolicceja, niin niistä Helmille tulee kutinoita korviin. Kortisooni peitti kaikki tulehdukset. Helmi raukan turkki on ihan räjähtänyt! Se meni huonoon kuntoon viime talvena leikkauksen jälkeen. Sieltä leikellään aina hirveitä takkupalleroita pois kerran kuussa. Karva on kyllä iha hamppua. Onnin turkki on ihan eri laatua. Kesällä olisi kiva leikata Helmille kesäturkki. Vähän ottaa niitä roikkuvia mahanaluskarvoja pois, ettei takkuja tulisi niin paljon.

Seuraavaa blogimerkintää saattaa taas joutua odottelemaan pitkään. Yritän tulla kirjottelemaan jotain, mutta eipä tässä mitään erikoista tapahdu varmaankaan lähiaikoina:)

Perjantaina käytiin koulun jälkeen koirien kanssa kolmen tunnin lenkillä ihanassa syksyisessä maastossa. Missä ihmeessä ne muut koirat on? Ei tullut kun pari tuon koko kolmen tunnin aikana.. Käytiin yhdellä kentällä rallytokoilemassa ja viereen tuli koira katsomaan. Onni ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan tokoili iloisesti minun kanssa. Hyvä juttu. Onnistumisista saa aina puhtia eteenpin. Se on kyllä huomattu, ettei nopeasti tästä selvitä. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja aikaa, että Onni pystyy relaamaan missä ympristössä tahansa. Oli sitten koiria lähellä tai ei. Kaksi askelta eteen, yksi taakse. Taitaa vähän näin mennä tämä homma. Helmi oli lenkillä ihan poikki ja laahusti vaan perässä. Se raukka ei jaksa oikein mitään liikuntaa. Lauantaina oltiin agilityssa Onnin kanssa. Äiti tuli Helmin kanssa kävelemään ja se olisi halunnut kanssa halliin. Ihme, kun ei neiti kuitenkaan suostuisi tekemään mitään. Onnin kanssa meni tunti ihan jees. Kyllä se muiden koirien luokse hapuili, mutta innostui yhdessä vaiheessa leikkimään hihnalla tosi paljon. Sillon se oli ihan upeessa kontaktissa eikä mitkään koirat häirinnyt sitä. Treenien lopuksi, kun pakkailtiin kamoja, niin ryhmän toinen uroskoira tuli ihan nenän edestä ja Onni tietty sille ärähti. Ulkona oli kaksi uroskoiraa vierekkäin ja Onni oli metrin päässä niistä, kun juteltiin omistajien kanssa. Onni niille piti taas ärinän, mutta sain sen loppumaan. Tuo oli hyvä harjoitus! Vaikka Onni niille rähisi, ei koirat ollut moksiskaan eikä lähtenyt pois. Heti kun sain Onnin rauhotettua me mentiin itse pois hyvällä palkalla. Hävettää jotenkin olla tuolla treeneissä tämmösen rähjärin kanssa, mutta jossain se työ on pakko tehdä, että tapa saadaan pois. Onnia sentään kehuttiin hienoksi koiraksi, vaikka se ihan hössö onkin. Ja minä olen sitten ihan pihalla ohjaamisen kanssa..

Tänään mentiin kymään Purinan lähettyvillä kävelemässä, kun siellä oli kisat. Koiria vilisi koko aika, eli se oli ihan superhyvä harjoitus Onnille. Ihan lähimmälle parkkipaikalle eikä sisälle voida vielä mennä, koska sielä on liikaa koiria, mutta lähettyville mentiin ohituksia treenaamaan. Hienosti meni Onnilla! Ei kenellekään rähjätty. Nähtiin myös Milli koikkeri, joka on jo pari kertaa aikaisemminkin nähty kisoissa. Yksi koira rähähti Onnille, ja tuo vähän säpsähti, muttei rähjännyt takaisin. Jes! Tungin vaan namia nassuun, niin kaikki meni hyvin.(: Sen jälkeen lähdettin Nuuksioon metsälenkille. Oltiin melkeen kolme tuntia metsässä ja kyllä koirat nautti. Onnikin oli jopa ihan kieli pitkällä lenkin jälkeen, kun oli juossut edestakas. Kun pysähdyttiin syömään eväitä, käveli ohi mies. Onni huomasi sen vasta kun se oli ihan kohdalla ja näköjään pelästyi, koska lähti haukkuen juoksemaan miestä kohti. Onni hyppäsi sitä vasten ja heilutti lopulta häntää. Eli ihan väärä hälytys Onnille. Se on niin säikkyherkässä iässä. Lenkin jälkeen kotona Helmi nukkui ensin minun kainalossa ja sitten iskän kainalossa yhteensä tunnin. On sekin vaan niin sulonen tytteli. Helmistä on tullut tosi hellyyttävä, kun tuo Onni osaa rötväillä oikein olan takaa. Helmin rauhallisuus nousee arvostukseen kyllä nyt! Onni on niin energinen pakkaus, että se nukkui vähän lenkin jälkeen ja sen jälkeen taas piti riekkua lelujen kanssa. Sille ei sitten riitä mikään:)

Onnin murkkuilun kanssa on nyt mennyt paremmin. Saijan keinot on tepsinyt. Koirien ohitus menee hyvin, kunhan on tarpeeksi etäisyyttä (ettei ihan vierestä tule, pari metriä on hyvä) ja nameja on mukana. Parin koiran ohi ollaan päästy ilman nameja pelkällä tiukalla otteella tilanteeseen. Isojen koirien kanssa sama ei kuitenkaan onnistu. Möröt on oikeastaan kokonaan jänyt pois. Silloin tällöin tulee jotain ihme murinoita. Mopojenkin kanssa menee hyvin nykyään. Inhottaa vaan tuo muille koirille rähjä. Muut tytöt on sitten tietty tosi ihania!

Viime lauantaina alkoi agilityn talvikausi ja päästiin aika hulppeisiin olosuhteisiin treenaamaan, nimittäin Purinalle. Ainakin viimetalvihalliin verrattuna on suuri parannus. Hallista löytyy sentään muutama valo, yhden lampun sijaan.(: Ennen treenejä Onni oli taas ihana oma itsensä ja rähisi kahdelle sen ryhmäläiselle. Jes! Siinä ajattelin, ettei hommasta tule mitään. Onni kuitenkin karkaa rähjäämään muille. Mentiin kuitenkin sisään ja kun jätin sen odottamaan, kiinnostui Onni vain minusta. Hyvä näin. Rataa tehdessä Onni lähti muutaman kerran muiden luo, mutta sain sen aina kutsuttua takaisin. Mutta kärsivällisyyttä tarvitaan Onnin kanssa ihan hirveästi. Eniten minua harmittaa koko tilanteessa on se, että Onni on ihan hirmu taitava ja sitten minä pilaan sen olemalla "ei yhtä kiinnostava omistaja kuin toiset koirat". Uusi halli ja uudet koirat pisti Onnia vähän sekaisin. Kepeillä se oli ihan hukassa, lähti aina kesken pois. Ja muutenkin sellasta haahuilevaa oli koko homma. Ehkä sitten kun saadaan varmuutta halliin hommat sujuu paremmin. Minä sain noottia ohjauksesta ja onhan se tiedossa, että olen aika hukassa nopean koiran kanssa. Helmin kanssa eht miettiä kaikkea kaksi kertaa, mutta Onnin kanssa ei ehdi mitään. Teen vain tunteella, jos nyt menis nopeesti oikein. Eli tarkkuutta ohjaukseen ja ohjaukset loppuun asti. Nämä oli ohjeet. Kontakteilla vähän sama juttu, Helmille ei olla koskaan opetettu kontakteja, koska se ei niitä tarvinnut. Onnille opetin jotenkin ihan tyhmällä tavalla eikä siitä oikein mitään tullut. Kouluttaja ehdotti, että otetaan targetti ja tästä edespäin treenataan targetilla. Onneksi ollaan otettu jo nenäkosketusta, ettei sitä tarvitse opettaa alusta. Siirretään vaan temppu esteelle. Kyllä tässä taas oppii niin paljon uutta, että jos joskus kolmas koira tulee, niin aika paljon tietoa on käsissä.

Sosiaalistumassa ollaan käyty bussilla ja yritetty kävellä koirarunsaissa paikoissa totuttelemassa. Tulee ihan pikkupentuajat mieleen(: Ehkä tuo Onni parin vuoden päästä on tasottunut hourailuistaan. Helmi elelee ihan normaalia elämää, kuljeskelee meidän mukana koiratouhuissa vaikkei niistä mitään välitäkään. Laitan vielä pari kuvaa agikentältä kalasatamasta ja youtubeen laitoin videon Onnin kepeistä: http://www.youtube.com/watch?v=UG1cm4z9UFA

 Onni pääsi patjantuhoamishommiin

Mutta sitten itse asiaan, elikkä meillä on nyt kotona tosi murkkuikäinen ja tosi mörköikäinen koiralapsi. Ulkona yhtäkkiä Onni saa kohtauksia, jossa se rähjää johonkin ihan tuntemattomaan. Ei ihmisiä eikä koiria näkyvillä ja silti jokin pelottaa. Ihme mörköjä sillä päässä. Tänään aamulenkillä metsässä takanamme käveli nainen. Onni ei ollut huomannut häntä ja kun nainen katkaisi oksan Onni pelästyi ihan mahdottomasti. Sillä oli korvat luimussa ja häntä alhaalla. Namikaan ei kelvannut, tilanne oli siis liian stressaava. Päätin että turhaan yritän sitä rauhottaa kun ei Onni vastaanottanut mitään. Pistin Onnin taakseni ja lähdin kävelemään reippaasti eteenpäin sanomatta mitään. Vähän matkaa käveltäessä Onni rauhottui ja tein pari temppua sen kanssa. Näin olen toiminut aina mörköjen kanssa. Kun huomaan, että Onni jännittyy, rupeaa katselemaan ympärilleen tai ihan rähisemään metsään en yritäkään otaa Onnia kontaktiin, koska silloin se saa mörköilystä huomiota. Laitan Onnin taakseni ja pidän sen siellä hihnalla. Ennen Onni pyrki edelleni takaalta, mutta on nyt oppinut pysymään takanani. Tässäkin hommassa ideana se, että omistaja on se joka suojelee ja päättää. En yleensä sano mitään, toki voi kertoa koiralle kuuluvalla ja selkeällä äänellä että "mennään", mutta lähden vain itsevarmasti ja reippaasti eteenpäin. Ainakin meillä on tämä niksi toiminut. Turha antaa koiran peloille valtaa, vaan ottaa itse ohjat käsiinsä. Olipas taas sekavasti kirjoitettu.. Ehkä joku jolla on samoja ongelmia saa tästä jotain vinkkiä. Onneksi tämäkin vaihe on ohimenevää. Välillä on ihmisen hermot kovalla rasituksella näitten mörköjen kanssa. Pitää vaan pysyä rauhallisena niin kaikki onnistuu.(:

Ja sitten meidän murrosikävaihe. Niinkuin varmaan kaikki urokset jossain vaiheessa, myös Onni rähjää toisille uroksille. En vaan oikein usko siihen, että tämä on ihan ohimenevää. Yhdessä vaiheessa emme tienneet mitä tehdä, mutta kävimme Saija Koskisen luona juttelemassa ongelmista ja saimme todella hyviä vastauksia. Saijan neuvoa noudattaen aina koiran tullessa vastaan heittelen nameja maahan. Yleensä menemme vähän sivuun, ettei koira tule ihan läheltä. Yritän tehdä maasta todella mielenkiintoisen ihmettelemällä ja itse vähän kaivamalla maata. Se on myös toiminut hyvin. Rähinöitä koirille ei ole tullut Saijan luona käymisen jälkeen, kiitos siitä vielä Saija!(: Mutta mörkö rähinöitä on tullut, niitä ei oikein Onnilla voi ennakoida. Meillä ei muuten ole ollut mitään tiettyä kohdetta, kun muistan että Helmi pelkäsi pienenä vähän isoja roskiksia. Onnilla mörkörähjä on vaan satunaista oikeastaan aika laajalle alueelle kohdistettua. Ei mitään yksittäistä objektia. Pari viikkoa sitten sattui pari ikävää tapahtumaa. Onni murisi ja yritti napata kiinni ihmistä! Ensimmäisen kerran tämä tapahtui äitini työkaverille, joka omistaa suunnilleen saman ikäisen uroskoiran kuin Onni. Uskon, että tuo haju laukaisi käytöksen. Toinen kerta oli naapurimme joka kyykistyi samalla tavalla moikkaamaan Onnia, kuin äitini työkaveri. Muuta selitystä emme löytäneet, kuin se että nainen oli selvästi humalassa. Se voi pelottaa varsinkin mörköilevää miestä. Muuten kaikkien ihmisten moikkaaminen on ollut tosi nättiä ja mennyt hirmu hyvin. Eläinlääkärikin sai laittaa rokotuksen ihan rauhassa ja Onni oli iloinen. Oliko nuo murinat vain jotain murkkuikää vai mitä, mutta ainakaan enää ei ole tullut vastaavaa. Nyt on tunnekriisit Onnin pikkupäässä menossa ja ne pitää yrittää saada hallintaan.

Agilitya ollaan treenailtu normaalisti. Nyt ei olla käyty missään kisoissa. Vuokrasin avaimen kalasataman kentälle, joka on ihan rauhassa. Siellä pystyy tekemään ilman häiriötä solmukohtia. Nyt agility on ruvennut sujumaan tosi hyvin, paitsi kontaktit. Niitä en ole älynnyt opettaa alusta asti niin selkeästi. Nyt alkaa tehotreeni! Pari mörköä oli Onnilla agikentälläkin. Keinu ja A. Keinua Onni vähän kammosi kun piti mennä ilman hihnaa, mutta nyt menee jo ihan mukavasti. Kyllä se vielä aika pelottava on, mutta ainakin läpi tullaan. A:lla tuli joku ihan ihme stoppi ettei Onni suostunut menemään sitä. Se kiipesi vähän matkaa ja kääntyi sitten takaisin. Päätin että tästähän ei mitään kammoja jää ja otin Onnin hihnaan. Otettiin vähän vauhtia juoksemalla ja Onni olisi toistanut taas saman kieltämisen. Minä vedin Onnin ylös hihnalla ja alas se tulikin ihan reippaasti. Sen yhden kerran jälkeen A palautui ennalleen. Ei siis kannata antaa peloille valtaa! Nyt ollaan käyty aina maanantaisin ohjatuissa tunnin treeneissä ja kaksi kertaa puolen tunnin omissa treeneissä. Eli kaksi tuntia  agia viikossa yhteensä, se on ihan hyvä määrä(: Eilen tehtiin takaaleikkauksia ja kontakteja. Onni irtoilee kyllä hirmu hyvin! Huomattiin juuri, että koikkeriyhdistys järjestää talvella viralliset kisat. Sinne on sitten tähtäin, kun Onnikin on kisaikäinen. Hemukin pääsee aina vapaatreenailemaan, mutta se on niin hidas, että hermot meinaa mennä! Raukka laukkaa niin kovaa kun pystyy, mutta silti jää jälkeen.

Yritän olla tästä edes ahkerampi kirjoittelemaan, mutta koulu ja koissut vie melkein kaiken ajan.. Eikä tässä tule, ainakaan toivottavasti, mitään ihmeellistä tapahtumaan vähään aikaan.=)

Perjantaina aamupäivä vaan oltiin ja illalla lähdettiin agi-kisoihin Kauhajoelle. Ihan Teuvan vieressä oli. Kisat oli melko pienet, ainakin sen osalta että oltiin TAAS ainoat medeissä. Noo eipä rupea tylsistyttämään jos aina saadaan kerätä palkinnot! Aluksi oli tarkoitus mennä vaan Onnin kanssa, mutta päätettiin taas Helmikin päästää kentälle. Odotellessa Onni päätti olla taas jätkä ja se otti silmätikukseen kaksi belggaria.. Niille piti sitten rähjätä aina kun törmättiin. Muille ei mitään, mutta ne oli muka niin hirveitä. Rata oli taas tottakai mölleiksi helppo ja esteitä 20. Laitan kotisivuille videot taas jossain vaiheessa. Onnin kanssa sai juosta taas kaksi rataa ja molemmilta hylly. Ihan tyhmässä kohdassa, mutta videoa katsoessa huomasin taas että ohjauksessa ihan selvä virhe. Helmi juoksi Onnin kahden vuoron välissä ja sai yhden kiellon, mutta muuten puhtaan radan! Yliaikaa tuli kuitenkin pari sekuntia.. Ylläri Helmille. Loppuradasta se näytti siltä, että olisi kuollut siihen paikkaan. Ihan läähpuuh koira (mukamas!). Helmi korkkasi sitten tuloksella 7,2 ykköspalkinnon! Eikös Onnin pitänyt olla se meidän agilitykoira? Helmi voitti vielä pokaalin ja ruusukkeen. Ikinä noin hienoa ollut mölleilemässä. Helmin taktiikka puri tällä kertaa. Hemu ajattelee, että muut hylätään kuitenkin ettei siellä radalla tarvitse juosta kovaa. Tähän asti toiminut ainakin!(: Meidän Laama on nyt saanut ykkös ja kakkossijan. Harmi että se on niin hidas:( Sitten kun on muita osallitujia, niin ei Helmi oikeastaan pärjää. Oli ihan kivat kisat, mutta kaikki oli jotenkin vähän tiukkoja. Tai tunnelma ei ollut niin rentoa, kun esimerkiksi viimekisoissa Orimattilassa. On ihan kiva, että vastustajat voi puhua keskenään, eikä ole niin kilpailuhenkeä! Mutta kisatilanteessa kukin keskittyy tavallaan(: Minulle toimii parhaiten vaan rentona olo, jos olen liikaa koirien kanssa keskenään "lämppäämässä" rupeaa jännittämään. Mielummin juttelen ja olen ihan normaalisti.

Lauantaina lähdettiin kotia kohti ja ajettiin päivällä. Sillon Onni ei mahtanut olla millään paikoillaan. Se pyrki koko aika pois auton takaluukusta ja yritti leikkiä minun kanssa. Yöllä siis seuraavan kerran ajellaan. Minä lähden huomenna viikoksi Norjaan, tulee ikävä koiria kyllä:( Hyvin nuo nappulat pärjäilee äitin ja isin kanssa kuitenkin. Pistetään tähän vielä pari kuvaa reissulta ja Helmin hienosta ensimmäisestä pokaalista!

 Magnusti-koikkerit (vertaa koirien karvanlaatua!)

 Höpsöt kaverukset

 Helmi ei vissiin jakssanut poseerata kameralle

Paikka oli aika syrjässä, koska autolla ajettiin moonta kilometriä pellonvarsiteitä ja ihmeteltiin koko aika että ollaanko oikeassa paikassa. Pian käännyttiin pienen maalaistalon pihaan ja ilmeisesti oltiin perillä. Miehet ohjustivat meidät pihan perälle. Siellähän kenttä nökötti:) Ei kyllä koskaan olla oltu näin pienissä kisoissa, mutta kisat oli varmaan silti kaikista kivoimmat! Minejä oli kolme ja minä olin ainut medeissä molempien koirien kanssa. Eli kuntoilua tuli ihan kylläkseen! Minien ja medien rataantutustuminen oli samaan aikaan ja rata oli oikeastaan ihan superhelppo. Suoraan ja käännös, suoraan ja käännös.. Mutta meille juuri sopiva! Ainakin Helmin kanssa. Aluksi oli ihan tarkoitus mennä vaan Onnin kanssa, mutta extemporee mentiin sitten Helminkin kanssa! Vähän se kyllä jännitti:/ Viimeksi Helmin kanssa tehty noin kymmenen esteen rataa vuosi sitten.. Hyvin kuitenkin meni! Aluksi oli vuorossa Onni ja eka ratahan meni vähän pipariksi. Sählinkiä tuli kiitettävästi ja virhepisteet yhteensä 30! Kaksi hyllyä ja kaksi kieltoa. Aikakin venyi ihan kivasti. Sitten äkkiä koiranvaihto ja Helmin kanssa radalle. Onneksi olin peräkkäin niin ei ehtinyt miettiä miten Helmin kanssa mennään. Helmi tekikin puhtaan nollaradan ja iha jees ajalla. Se oli suuri ylläri!:) Tässä vaiheessa rupesi vähän jo puhti loppumaan. Sitten taas Onni käteen ja äitille Helmi ja eikun menoksi radalle! Onni meni tosi nätisti ja teki hienosti puhtaan radan ja aikakin oli loistava! 25,40s. Ihanneaika oli 60s. Onni oli minusta kaikkia tilastoja katsoessa kaikista mölleistä nopein. Hyvä Onni! Oli se aika rankkaa vetää kolme rataa putkeen:D Kannatti kuitenkin. Helmin tuloksesta olin tosi yllättynyt. Se saa tulla ensi kerrallakin mölleilemään. Tuomari oli tosi kiva ja opasti mukavasti. Palkinnot oli tosi hyvät myös! Onni sai ykkösenä nutrolin öljypullon, tennispallon, vetonarun ja ilmaisen osallistumisen seuraavaan osakilpailuun. Helmi sai kakkossijalta harjan ja koirapinssin. Eipä mitään moittimista oikeastaan kisoista:) Kaikin puolin hyvät kisat.

Pikkasen vielä kuvia.

 Kisakoissut

 Palkintojen jaossa

 Ihmettelemässä heposia

Onni on löytänyt uuden harrastuksen ja rakastaa sitä yli kaiken! Nimittäin uiminen. Alkukesästä jo tyydyttiin siihen, ettei kumpikaan meidän koirista ui ei sitten millään. Kuitenkin pari viikkoa sitten olin kalliorannalla ja kokeilin huvikseni heittää keppiä mereen, sinnehän Onni molskahti perässä kun tuli äkki syvää. Siitä lähtien se on uinut ihan vapaaehtoisesti, jopa jos itse menee uimaan niin perässä. JEE! Meillä on uiva koikkeri! On se vaan niin paljon helpotusta kuumiin päiviin, kun 200m päästä kotoa on ranta ja siellä voi pulahtaa aina lenkkiä ennen ja sen päätteeksi. Helmi ei siltikään ui, se menee aina kahlailemaan levämattoihin, mutta polskimaan sitä ei saa muuten kuin viemällä. Onnilla luulen, että innostus lähti siitä kun se tajusi miten uidaan. Ennen sitä pelotti ottaa rannassa sitä "viimeistä askelta" johonkin tyhjään, eikä se tajunnut että se voi uida. Vissiin luuli hukkuvansa, kun pohjaa ei enää tulekkaan vastaan. Nyt kuitenkin on ihan eri ääni kellossa, uimaan oikein hypätään ja molskahdetaan veteen. Ja Onni nauttii elämänsä edestä! Voi sitä raukkaa, kun kylmät ilmat iskee. Sitten on varmasti tylsää Onnilla kun joka päivä ei uida. Uiminen tekisi Helmillekin tosi hyvää! Sen kun pitäisi laihduttaa aika lailla, mutta liika lenkkeily on rasitteeksi nivelille. Mutta jos neiti ei hommasta pidä, niin ei sitten meidän kuningatarta pakoteta. Viimepäivinä on tuullut ihan kamalasti, niin Onni on saanut oikein kuntoilua uidessa aallokossa.

Tänään oltiin Rally-TOKO "kisoissa". Meidän oman seuran leikkimieliset harjoituskisat siis:) Paikalla oli koikkeri ylivoima! Meidän molemmat koissut ja Mizy. Tollereita kaksi ja yksi espis(?). Eli yhteensä kuusi osallistujaa! Huikeeta. Oli tosi kuuma, tai ainakin meidän koirien mielestä. Tuntui ettei muilla ollut yhtään kuuma.. Onni meni radan vähän väsyneesti ja laiskasti eikä paljoa jaksanut minuun katsoa. Vaikka harjoitellessa Onni oli tosi innokas, niin radalla se näytti oikeastaan masentuneelta. Olikohan pisteet ihan oikeat, koska ne oli tosi hyvät:) Päästiin kakkosiksi 93 pisteellä! Jes! Helmi oli sitten jälkeenpäin ja silläkin oli jotain häikkää. Helmi ei näyttänyt väsyneeltä, mutta haistelua oli taas. Aluksi minulla ei ollut namia kädessä, mutta kun otin namia, niin homma rupesi jonkin verran toimimaan. Loppua kohti meni ihan hyvin. Meidän rouva tekee kaiken miten haluaa ja omaan tahtiin. Todella hyvät pisteet Hemunkin kanssa saatiin, vaikka ensin ajattelin että ollaan varmasti vikoja. Oltiin kolmansia 92 pisteellä. Eniten minulle tuli noottia molemmilta koirilta hihnan kireydestä. Tiedän sen ennestäänkin, muttei sitä aina muista. Täytyy muistaa pitää hihna ihan löysällä ensi kerralla. Harmi ettei noita kisoja melkein yhtään, koska laji on tosi hauska eikä siinä oikeastaan tarvitse osata mitään(: Kunhan kontakti koiraan on kunnossa ja koira seuraa namia tai kättä niin kaikki liikkeet saa suoritettua! Ehkä siksi se onkin minusta niin kivaa, kun ei oikeasti tarvitse opetella mitään erikoista.

Riihimäelläkin oltiin koikkereiden erkkarissa Onnin kanssa. Kaikki meni sillälailla putkeen, että juuri ennen reissua auto meni hultoon ja jouduttiin lähteä näyttelyyn julkisilla. Onneksi saatiin juna-asemalta Outilta kyyti. Meiltä jo kestää tunti itse juna-asemalle, että matka kesti yhteensä noin kaksi tuntia. Ei se nyt niin paha ollut. Päivä oli lämmin, mutta varjopaikkojakin löytyi hyvin. Onni vietti suurimman osan ajasta omassa häkissä. Siellä se saa nukkua ja sielä on viileää. Kehässä junnuja oli tietysti 19 eli ihan hirveästi! Odotus oli siis pitkä. Tutkittavana meni tosi hyvin, Onni heilutti häntää tuomarille ja oli oma itsensä. Seisoa tönötti paikallaan tutkittaessa. Tuomari sanoin minulle, että olette vissiin harjoitellut tosi paljon. Minä sitten sanoin, että eipä oikeastaan yhtään, Onni vaan on tuollainen luonteeltaan. Juostessa meni nätisti. Onni ei kyllä ihan tavallinen poikakoira ole, koska hajut ei sitä kehässä kiinnosta yhtään eikä oikeastaan muutenkaan lenkillä niin kamalasti. Hyvä vaan:) Arvostelu oli tosi hyvä ja tuli EH. Eli meidän taival loppui siihen kehissä. Kuitenkin oltiin paikalla melkein koko päivä. Aamulla oltiin aikaisessa, koska minä menin töihin ilmoon ja loppupäivä vietettiin jutellessa koikkeriomistajien kanssa. Oli muuten varmasti kivoin näyttelyreissu ikinä! Kiitos vaan kaikille, järjestäjille myös. Tapahtuma oli tosi onnistunut. Pääsin vielä itsekin onnettareksi arvontaan, pönöttelemään siihen keskelle kaikkea(: Kaipa sekin homma meni ihan hyvin. Lopuksi piti luovuttaa Onnilta verta Hannes Lohelle, mutta odotus oli niin pitkä ettei jaksettu odotella. Niitäkin tilaisuuksia tulee kyllä! Helmi on jo hyvän työnsä tehnyt, mutta Onni ei ole vielä saanut tilaisuutta.

Onnista vielä vähäsen loppuun.. Onni-pojasta on tullut Onni-mies! Tai luulee ainakin olevansa kovaa, mutta tuo pirpana tulee olemaan vielä varmaan pari vuotta ihan hönö lapsi. Pihalla pitää rähinöidä kovasti ohimeneville koirille ja mopoille. Ennen se oli vaan satunaista, mutta nyt on pahentunut selvästi. Helmikin on tullut ihan hulluksi räkyttämään. Jostain luettiin, että leikkaus voi tehä koirasta enemmän haukkuaran. Vissiin meidän kohdalla pitää paikkaansa. Lenkillä kuitenkaan kummallakaan koiralla ei ole mitään ongelmaa. Kumpikaan ei rähise, paitsi harvoille koirille. Se on saatu karsittua melko hyvin pois. Pihalla reviirin vartiointi on vissiin aika iso juttu. Nyt on vedellä täytetty fairy-pullo käytössä. Se toimii tosi hyvin, jos osaa ennakoida. Sitä kun koirille näyttää ei kumpikaan edes kuvittele menevänsä haukkumaan. Jos ne ehtii jo aloittaa haukun, niin vesisuihku lopettaa sen kuin seinään. Ehkäpä se tepsii vielä jossain vaiheessa kokonaan, ettei nuo enään hauku olleskaan. Onni on kyllä ihan isänsä poika. Gipiä ei kyllä olla koskaan nähty, mutta juttua kuultu kyllä. Se on vissiin pallohullu ja vissiin on meidän onnikin! Sillä on yksi kuminen pallo mikä on sen ihan ykköspallo. Onni kulkee aina se suussa kotona ja tökkii meidän jalkoja pallolla : "Heittäkää nyt tätä palloa pliide!". Semmoinen pallo ja oikeastaan myös keppihullu meidän Onni-Onnellinen on. Nyt pallo on laitettu hetkeksi pois, ettei touhu ihan mahdottomaksi mene. Helmistäkin pari sanaa, se nimittäin on ruvennut iltariehkaamaan taas. Viimeksi se teki sitä pentuna! Illalla Helmi joko kiikuttaa meille kongia, paukuttaa tyhjää muovipulloa tai riepottaa ja ravistelee kamelipehmolelua. Ihan hömppä, sille on tullut iltariekut takaisin. Vissiin kortisoonin vähenemisen myötä elämänilo palaa takaisin! Viimeaikoina on Helmiä sanottu vitsinä Laamaksi, kun se vaan on niin laama:D Karvatkin hapsottavat siihen malliin. Nyt kuitenkin meidän Laama on ollut ihan innokas ja pääsi rallytokoilemaankin! Sehän on ihan eri koira!

Kotisivuille laitan Rally-TOKOilusta videoita (jos niitä kehtoo). Aika sählinkiä ne on mutta ei se mitään(: Ja yhden Onnin uimavideon. Tähän pari kuvaa.

 Onni tappaa keppiä

 Isin kanssa kalassa

 Erkkarissa tyylikäs koikkeri (ja häntä taivaissa..)

 Tutkimista erkkarissa

 Uintien lomassa piti poseerata kameralle

 Helmi Rally-TOKO koira! Ja jos huomaatte, alarivistöstähän puuttuu kaksi hammasta.

Juhannuksena suunnattiin Teuvalle mummolaan. Hemu pääsi ihanaan ruokakomeroon ja lihoi taas varmaan pari kiloa. Helmi on ihan mahdoton kerjuri aina mummolassa, kun se tietää, että tuhilta saa ruokapöydästä aina ruokaa. Koirat ovat hiffanut nyt myös esipesijän homman. Kun astianpesukonetta täytettiin olivat koirat heti skarppina, että ne pääsee nuolemaan lautasia ja aterimia. Käytiin myös parrassa uimassa, jolloin Onni päätti olla ihan kakara ja karkasi haukkumaan ihmisille.. Ihan tyhmää tollainen. Muutenkin se oli vähän villi lapsi. Helmi tapansa mukaan kahlasi pari kertaa ja haisteli tai istui sitten loppuajan rannalla. Mitään mokomaa uimista kannata harrastaa! Juhannuksen jälkeen mentiin perhetuttujen mökille. Siellä molemmat sai juosta vapaana metsissä. Onni pysyi nätisti hallinnassa, mutta Helmi otti kerran ja lähti oikein kunnolla. Tunnin päästä se palasi ihan mustana, eli oli ilmeisesti ollut naapurin notskilla. Sen jälkeen tytteli vietti mökkeilyn pitkässä narussa. Mitäpä hölmöilee tuolla tavalla. Rannassa oli laituri, jolla Helmi käyskenteli melkein kaikki päivät. Sen intohimo on nimittäin kalastus! Mikään ei ole parempaa Hemun mielestä. Iskä kalastaa kalan, sitten Helmi tappaa sen ja laittaa laiturille paistattelemaan päivää. Välillä Helmi käy aina tarkistamassa onko kalat kunnossa. Kalat on ainoa asia minkä perässä Helmin voi huijata uimaan. Jos vien yhden sen saaliista veteen tulee Hemulle paniikki ja sen on pakko hakea se. Voi olisi tuo mökkeily koirien elämää. Se vaan ei ihan onnistu täälä kaupungissa. On tässä paljon metsää vieressä, mutta jos koirat saisi viipottaa sielä miten lystää, olisi ne onnellisia. Ainakin Helmi, luulisin että Onni pyörisi aika paljon meidän jaloissa. Mökiltä lähdettiin agikisoihin Hau Openiin helsinkiin illaksi. Onnin meno meni aika sählingiksi ja virhepisteitä tuli 45:D Aika hyvä saldo! Yksi hylly oli 15 ja niitä tuli kaksi kappaletta. Onni saattaa olla vielä liian kokematon pitkille radoille. Mutta kyllä oli hyviäkin hetkiä. Toinen hylly tuli ainakin siitä, että minä koskin Onnia. Se rupesi taas räkyttämään ja päätin rauhoittaa sen ottamalla korvien takaa kiinni. Sen jälkeen saatiinkin hyvä putki. Toista hyllyä en muista. Ajasta ei ole tietoa, kun en jaksanut jäädä odottamaan tuloslappusta. Ei oltu sentään vikoja vaan tokavikoja! Tässä linkki vielä rataan.

Viime sunnuntaina kävästiin Agirodussa. Oli hauska tapahtuma, kuumuus vaan verotti aika paljon voimia koirilta ja ainakin minun kohdallani omistajalta! Hyvin Onni jaksoi kuitenkin juosta. Eikä temppuillutkaan mitään ihmeellistä. Olin TOSI tyytyväinen meidän rataan. Saatiin yksi hylly ja kolme virhettä. Puomin alastulokontakti oli meille eka virhe ikinä. Täytyy näköjään ruveta treenaamaan sitä enemmän. En olekkaan niin paljoa kiinnittänyt huomiota kontakteihin. Kaksi muuta virhettä oli kieltoja. Molemmat oli iha omia mokia, kun katsoo videota huomaa ihan selkeät virheet. Mutta olen tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, jos miettii Onnin ikää ja minun kokemusta. Helmin ohjaaminen oli ihan erilaista, ja sen kanssa ei päästy kun kymmenen esteen sarjoihin. Täytyy nyt itsekin sanoa, että olen kehittynyt tosi paljon ohjaajana Onnin myötä. Joitain kuvioita on vielä vaikea sisäistää radalla, mutta pikkuhiljaa tästä noustaan! Meidän joukkueen sijoitusta en tiedä, koska ei jääty niitä odottelemaan eikä niitä ole missään netissä. Täytyy odotella ASBia. Sinne ne kait tulee? Koikkereita oli hyvin paikalla ja varsinkin Petteri oli hyvässä tunnelmassa! Oranje koohoneilla oli hyvät kannustusjoukot:D Onnea viellä tääläkin muuten kakkossijasta junnuille! Ensi vuonna olisi tarkoitus mennä kisaaviin Luppiksien kanssa, jos kaikki pääsee aloittamaan kisaamisen. Uskon kyllä, että näin käy. Mutta meillä oli Onnin kanssa ainakin hauskaa ja oli todellakin kannattava reissu! Minun serkku oli ottamassa kuvia tässä linkki niihin. Jos otat kuvia omaan käyttöön laitathan allekirjoituksen Marko Harjuketo!!

Radalla oli 17 estettä ja oli jotain pieniä ohjauskikkoja. Ei kuitenkaan mitään yli vaikeaa. Kaikki alkoi tosi hyvin ja Onni juoksi hyvää vauhtia. Myöhemmin videota katsellessa olen kyllä sitä mieltä, että vauhtia saisi olla lisää. A oli radalla kaksi kertaa melkein peräkkäin ja ensimmäinen kerta meni tosi hyvin, toisella kerralla tuli kielto kolme kertaa ja siitä hylly. Loppurata meni tosi hyvin. Ilman A:ta olisi meille tullut puhdas nollarata. Olen tosi tyytyväinen Onnin menoon! Jäi hirmu hyvä fiilis kisoista. Nyt vähän ajan päästä hylsy vähän harmittaa, mutta tilanteessa ei yhtään. Iskä yritti kuvata rataa, mutta käskin hänen olla kaukana, ettei vaan Onni haistaisi. Rata kuvattiin iphonella, että menee hetki kunnes saan sen nettiin. Eikä siitä kyllä paljoa selvää saa, kun pieni valkoinen pläntti juoksee radalla harmaan kepin vierellä:) Rata meni suurin piirtein näin: hyppy-hyppy-putki-hyppy-puomi-hyppy-hyppy-muuri-putki-A-hyppy-A-hyppy-putki-hyppy-putki-hyppy. Piirsin ohjelmalla radan ja liitän sen tähän. Muuten ihanneaika oli 55s ja Onnin aika 46s. Aika olisi mennyt 40 sekuntiin, jos A:ta ei olisi tarvinnut vääntää kolmeen kertaan.. Paras aika oli 38s, että ehkä oltaisiin oltu sijotuksilla jos kaikki olisi mennyt putkeen;)

Helmistäkin on uutisoitava välillä! Eilen käytiin eläinlääkärillä ja trombosyyttiarvot oli ihan hyvät. Viimekerrasta oli laskenut, mutta silti hyvissä arvoissa liikutaan. Lääkitystä jatketaan samalla annostuksella. Helmi tyttelin pitäisi päästä taas mejäilemään, viimekerrasta on melkein kuukausi..

Se video ilmestyy varmaan ihan lähiaikoina, mutta tässä ratapiirros=)

Elikkäs viime perjantaina lähdettiin mummolaan Teuvalle isän ja koirien kanssa. Minun serkullani oli ylppärit lauantaina, joten se oli määränpää. Matka meni tosi hyvin vaikka olikin pitkä. Ajattelin, että Onni temppuilisi koko viisituntisen matkan, mutta poika vetikin vain syvästi sikeitä hyvän väsytystreenin ansiosta. Helmi taas tapansa mukaan päivysteli koko matkan hereillä. Mummolassa Onni oli taas ihana uhmaikäinen lapsi. Se yritti kokeilla kaikkia minua myöten. Poitsu pidettiin hyvin kurissa ja loppupäivistä se ymmärsi, että on kastin alin jäsen. Mummua Onni piti heikoimpana lenkkinä. Astumista oli aika monessa välissä ja Onni myös nosti jalkaa mummua vasten.. Siitä kyllä sai poika sellaiset lähdöt ettei toivottavasti tee uudelleen. Taloa se ei kuitenkaan onneksi merkkaillut. Helmi käyttäytyi normaaliin tapaansa nätisti, keittiön ruokakomerolla päivystäen. Onnista ehdottomasti parasta oli se, kun käytiin parrassa heittelemässä palloa ja uimassa. Parrassa on iso nurmikenttä, jonne heitettiin pallo ja Onni sai kirmailla onnellisena sydämensä kyllyydestä! Kyllä se nautti! Lintujakin oli pakko jahdata vähän, kun kerran maalla oltiin. Onni ottikin kunnon lädöt ja ajoi lintuja jonnekkin metsään. Ajeli niitä sielä hetken ja tuli takaisin. Muutaman ekstra lyönnin taisi sydän lyödä, kun poitsu katosi näkymättömiin. Kuitenkin tiedän, että se tulee aina takaisin. Helmi taas puolestaan veti omaa showta mummolassa. Sillä oli vatsa löysällä syötyään kaikki eväs possunsaparot minun laukusta. Hemu väänsi yhteensä seitsemät ripulit mummolaan. Tosi kiva! Se oli tehnyt ne yön aikana, ettei kukaan ollut huomannut. Sitten parrassa Helmi karkasi vanhalle nuotiolle ja löysi sieltä ilmeisesti palanutta makkaraa. Sillon neitiähän ei millään ilveellä saanut kiinni. Kaikista kommelluksista huolimatta oli kyllä hyvä reissu! Olen erityisen ylpeä koirista matkoilla, ne sujuivat kuin unelma! Takasin tullessa koirat olivat vaan takakontissa keskenään eikä Helmi edes meinannut tulla sieltä ulos.

Tänään Onni täyttää yhden vuoden! ONNEA ONNI! Poika ei kyllä henkisesti ole kasvanut sitten tippaakaan. Ja aika pentuselta se vielä näyttää:) Käytiin äitin kanssa ostamassa possunkorvia ja muuta hyvää lahjaksi. Kakuksi tehdään jotain kivaa illalla. Onnea kaikille muillekin luppakorville!

 1v. Onni

 Isi ja Onni parrassa uimassa

 Helmi ja Onni nukkuu mummulan sohvalla